BUENOS AIRES, ARGENTIINA 18.-22.11.2010


Mun hermoloma. Kyllä se olin taas minä, joka saa neuvoa muita jotka ei ota asioista yhtää selvää etukätee. Tuntia aikasemmin pitää olla VIIMEISTÄÄN lentokentällä GOL lentoyhtiön kansainvälisillä lennoilla. Mun viisas host-äiti sano et joo ihan hyvin voi mennä 40 minuuttii aikasemmin. Siinä taas sain miettii et myöhästytääkö lennolta vai ei. Myöhässä oltii, mut päästii tekemää viel check-in, onneks. Siinä nyt kesti vähän kauemmin ku työntekijän piti selvittää, että tarviinko viisumii Argentiinaa ja kauan mun passi on voimassa jne. Meijän lento ja 9 muuta lentoo ennen meitä oli myöhässä, koska oli hirvee sumu. Lopulta oltii aikataulusta jäljessä vaa tunti, mikä ei haitannu yhtää, koska vaihtoaika Sao Paulossa oli n. 6 tuntii.

Lento Sao Paulosta Buenos Airesii oli myös myöhässä noin tunnin. Lennolla mun vieressä istu yhdysvaltalainen 87-vuotias mies. Miten ylpee olinkaa siitä, ikää kumminkii paljon ja yksin matkusti, täytti ite maahantulolaput jne. Leivän suojapaperin ja piparipussin tälle miehelle vaa avasin.

Eka ajatus Buenos Airesista oli ku päästii lentokentältä; ''Täähän muistuttaa tosi paljon Suomee''. Meijän hostelli oli taas ihan uudenlainen kokemus. Huone muistutti lähinnä opiskelijakämppää. Huoneissa ei ollu vessoja, vaa joka kerroksessa oli yhteiset kylpyhuoneet.

Ekana iltana meijän huoneessa oli neljä argentiinalaista jätkää. Katottii mitä ihmettä, mut ne lähti 10 aikaa illalla. Ennen meitä hostelli oli melkee täynnä argentiinalaisii opiskelijoita. Eka yö nukuttii kahestaa. Toisena yönä meijän huoneessa yöpy perulainen nainen ja hänen ranskalainen mies. Kolmantena yönä oli pariskunta Briteistä. Se mies oli niin hermoheikko, kuunteli jokaista rapinaa. Hostellissa nyt soi musiikki myöhää yleisissä tiloissa ja oli muutenkii meluu. Me noustii Laryssan kaa puolenyön aikaa ylös laittautumaa baarii ja ku menin viemää tavaroit huoneesee ni en tietenkää laittanu valoja päälle vaa jätin oven vähän raollee et tulee sen verran valoo et näen jotain. Tää britti mies oli heti, voitko laittaa oven kiinni et me yritetää nukkuu. (se nainen ei valittanu mitää vaa nukku). Seuraavaan aamuna tultii kotii 7 jälkee ja Laryssa kävi nukkumaa ja mie avasin koneen. Sattumalta mulla oli äänet täysillä ku olin viimeeks jutellu skypessä, ni tietyst kuulu käynnistysääni ni johan brittimies oli heti; voitko mennä muualle sen koneen kanssa et ne yrittää nukkuu yöllä. Sanoin kyl et kello on yli 7 aamulla, mut lähin kumminkii tunniks sit yleisii tiloihin. Vikana yönä meijän huoneessa oli saksalainen ja etelä-afrikkalainen mies. Nää kaikki, jotka yöpy tän loman aikana meijän huoneessa oli reppumatkaajii. Vikana aamuna selvis, et meille oli annettu väärän huoneen avaimet. Tosi kiva!

Buenos Airesis käveltii tosi paljon kaupungil, tehtii ostoksii jne. Tykkäsin niin paljon ku me puhuttii portugalii ja meille puhuttii espanjaa ja molemmat ymmärti toisiaa ihan hyvin. Nyt on hinku alkaa opiskelemaa myös espanjaa ja matkustaa vaa enemmän. Kahtena iltana käytii klubeilla. Eka ilta oli niin mahtava. Tälläin klubi, jos on yleensä paljon turisteja. Tutustuttii siellä mm. jenkkeihin, hollantilaisee, meksikolaisii, argentiinalaisee jne. Toinen klubi oli huonompi, enemmän argentiinalaisii ja huonompaa musiikkii.

Olin ottanu mukaani ne vähäset vähän lämpöset vaatteet mitä mulla täällä on mukana, koska säätiedotuksen mukaa Buenos Airesissa olis 15-25 astetta lämpöö. Täällä oon jo ihan jäässä ku on +25. Mut Buenos Airesissa oli kuuma, tuntu paljon kuumemmalta mitä Goiâniassa. Aurinko paisto joka päivä, eikä vettä satanu. Vikana aamuna ku lähettii ni oli vähän vilposaa ulkona just joku +15, mut lentokentällä oli pirun kylmä. En muista milloin oon viimeeks palellu niin paljon.

Olin jo edellisenä päivän ollu vähän kipeen olonen. Ei mikää yllätys. Sanoin jo ennen lomaa, et oon sit taas kipeenä loman jälkee. Lähes aina ollu; ku tulin Goiâniaa, Brasília-, Caldas Novas-, Rio-retken jälkee jne. Lento oli taas jonkuu tunnin myöhässä, ei se mitää, koska vaihtoaika Sao Paulossa oli n.8 tuntii. Kotimatka oli niin järkyttä, kesti n. 18 tuntii siitä ku lähettii hostelilta ja oltii Goiânian lentokentällä. Kotiipaluu muutenkii masentaa. Luultavasti olin kuumeessa ku vähän välii kauheen kuuma ja kylmä, kurkku tuli kipeeks, päätä särki ja oli huono olo. Ja ensimmäistä kertaa kärsin kauheesta korvakivusta lentokoneessa. Olin jo muutenkii vähän tukossa flunssan takii. Buenos Aires-Sao Paulo lennolla korvat ei menny lukkoo nousun ja laskun aikana vaa lennon aikana, ja toisee korvaa tuli niin hirvee kipu. Se helpotti ja loppu Sao Paulossa. Sao Paulo-Goiânia lennolla taas sama juttu.

Vähän etuajassa tultii perille ja olin pukeutunu kunnolla ja Laryssan yliopistolt yks kysy et mites sul voi olla kylmä ku oot Suomesta? Ei oo eka, joka kysyy. Meinaaks nää et jos oot Suomesta, jossa on talvella kylmä ni sulla ei ikinä voi olla kylmä. Jos samalla logiikalla mennää ni brasseilla ei ikinä pitäis olla kuuma, koska ne on brasilialaisii.

En tykänny yhtää palata kotii. Saavuttii puolen yön aikaa kentälle ja host-vanhemmat kyllä tuli hakemaa molemmat (ei minuu vaa kukaa hakenu ku tulin Riosta iltapäivällä). Olin niin kipee ni eiköhän sitä taas ihmetellä et mites Hanna on niin hiljanen. Vaikka olisinkii ollu terve ni ei huvittanu jutella mitää, koska tuntu et ei näitä taaskaa kiinnosta mun asiat. Kyllä host-siskolta kysyttii hirveesti, mut ei multa kysytti mitää. Tän takii en just tykkää tulla mistää. Tietyst olisin halunnu kertoo mitä kaikkee on tapahtunu, mut ihan turhaa näen sitä vaivaa ku ei ketää kiinnosta.

Onneks olin saanu vähän myöhässä synttärikortteja Suomesta ja seuraavana päivänä äiti soitti ja sain kerrottuu jollekkii jota oikeesti kiinnostaa mitä kaikkee on tapahtunu. Kuvia laitan myöhemmin ku nyt on tuhat asiaa mitkä pitäis hoitaa samaa aikaa.

Synttärit

Olin oottanu niin kauan tätä päivää ja yhtä kauan pelänny tätä päivää. Luulin, et siitä tulis yks parhaista päivistä täällä, voisin laittautuu kunnolla ja olla nättinä ja juhlii omii synttäreitä. Se ei todellakaa ollu sieltä parhaimmasta päästä vaa huonommista, jonka haluisin vaa unohtaa.

Noh aamulla host-perhe tuli herättämää minut laulamalla Paljon onnea -laulun, mut luulempa, että sen takii tuli, koska host-äiti lähti aamulla taas kauneusleikkauksee, ei muuten kukaa olis ollu viel hereillä. Koulussa oli parempi. Vein Suomi makeisii kouluu ja sain paljon onnitteluja. Jotkuu ihmiset sentää on aitoja.

Suomesta sain pari puheluu koulun jälkee, mitkä piristi päivää, mut samalla kuulin huonoja uutisia, mistä en kertonu host-perheelle, koska aikasemmin ku oon jostain kertonu ni on tullu vaa pahempi mieli, koska ei nää ymmärrä, eikä näitä kiinnosta pahemmin.

Näin vaa host-isän pikasesti koulun jälkee ku se lähti takasin töihin. Muuten vietinkii päivän ilta 8 asti yksin ja tiesin ettei mulle mitää synttäreitä järjestetty. Ihme, että nettitikun sain hetkeks, mut todellakii vaa hetkeks, koska host-isä välttämättä tarvi nettitikkuja (mitä ihmettelen, koska näillä on töissä nettiyhteys mitä voi käyttää, hyvä et mulle suotii se vajaa tunti aikaa)

Illalla host-äiti tuli leikkauksesta, ja host-veli, sen vaimo ja host-äitin äiti oli meillä. Oli ne ostanu sellasen minikakun, joka syötii illalla. Siinä mun mahtava 18-vuotispäivä. Tuskin muut olis edes ollu paikal, jos host-äiti ei olis ollu leikkaukses. On kyllä niin fiksuu touhuu, käydää rasvaimuissa ja missä korjausleikkauksis vai mitä nyt onkaa ja heti sen jälkee syödää kakkuu yms. Oon niin pettyny, mie oon raahautunu lähes jokaisille synttäreille vaikka oon ollu kuinka väsyny ni kukaa ei viittiny järjestää mulle synttäreitä. Parempi vaa unohtaa koko päivä. Onneks Suomessa on sentää ihmisiä, jotka oikeesti välittää.

 

CALDAS NOVAS (sunnuntai-maanantai 14.-15.11)

Uus päivitys, koska tää päivä oli pitkästä aikaa taas yks niistä päivistä, jollain rakastan Brasiliaa. Näin pitkästä aikaa taas ''meijän'' porukan, oikeesti ei olla nähty moneen kuukautee. Kamilan näin jo lauantaina, mut sunnuntaina näin myös lähes kaikki muutkii. Niitten kaa on vaa aina niin hauskaa. Mentii Pedron ja muitten kämpille (en tiiä oliks ne jotain vuokrataloi, rivitaloja kumminkii). Vietettii päivä ulkona uima-altailla, minkä kyllä huomas ku olin tulipunanen illalla. Hieman siinä illalla kuumotti ihoja ja oli kivan herkkä.

Mut nyt huomas et oon alkanu lähentymää ihmisten kanssa paljon enemmän, mikä on tosi hyvä juttu. Sain kuulla siitä et mitäs sitte ku Hanna lähtee takasin johonkii Suomee? (harmi ku tähän ei saa laitettuu äänensävyy millä toi juttu tuli) Näille jää pien aukko ku mie en oo mukana, mut mun pitää sanoo heipat monelle ku nää sanoo vaa mulle.

Illalla oli tarkotus mennä showhun ja oltii jo valmiina ja menossa. Pari jätkää tökkäs mun selkää ja oli sillee ohhoh.... (hienot rusketusrajat). Lopulta ei kumminkaa menty showhun, tai no ne meni joilla oli jo liput. Nyt liput olis ollu 100 realii, mut jäljel oli vaa yks suurempi nimi. Päädyin taas kattomaa ja kuuntelemaa showta hotellin ikkunasta yöllä, koska en pystyny nukkumaa ku maha oli niin kipee etten pystyny nukkumaa mahallani (niiku normaalisti), enkä kyljelläni ku kädet oli niin kipeet auringon jäljiltä. Ja kyllä se myös sunnuntai yönäkii vähän sato.

Ei se mitää, sunnuntai oli muuten mahtava päivä, jonka tuun muistamaa.

CALDAS NOVAS (lauantai 13.11)

13.-15.11, tätä vkl:a (+ma) on ootettu kauan, koska Caldas Novasissa oli Caldas Country Show, Brasilian suurin sertaneja tapahtuma. Tästä puhuttii varmaa jo joku kolme kuukautta et mennää, mut lopputulos oli et ei menty showhun.. Koko vkl oli taas sellast hirveet ylä- ja alamäkee.

Äääh.. en jaksa nyt välittää jos joku yrittää kääntää mun tekstejä ja saa jotain selville. Lähettii siis koko host-perhe. Mul alko jo hermoja kiristämää heti alussa ku host-isä sano taas et oon hiljanen, enkä keskustele. Laryssa sentää ''puolusti'' minuu et Hanna kyl juttelee mun kans paljon. Jos mul ei oo mitää sanottavaa ni en ala teeskentelemää mitää. Host-äiti kysy et juttelinko jo tukihenkilön kanssa siitä et MEEN host-veljen ja sen vaimon luo viimosiks päiväks. Kuka sano et meen sinne? Kukaa ei oo ees kysyny haluunko mennä? Vastasin et en, vaikka oikeesti olin jo jutellu ja sanonu etten haluu mennä sinne vaa tukihenkilön luo ja tukihenkilölle se on ok, ei mun tarvi mennä mun host-veljelle.

Matkalla pysähyttii tyylii joka paikkaa mihin host-äiti halus, mut sit ku käytii syömäs ja mie ostin jäätelön (omilla rahoillani ku en halunnu sitä mitä muut söi) ni ei voinu sit oottaa minuuttii tai kahta et olin syöny jäätelön vaa piti ottaa autoo mukaa.

Onneks Caldasissa meijän host-serkut ja toisen tyttöystävä tuli suht nopeesti ja lähettii hotellilt nuoret ajamaa kaupunkii. Caldas on pieni kaupunki. Vuonna 2007 tai 2008 oli n. 30 000 kävijää täs Caldas Country Show:ssa, vuonna 2010 ootettii 90 000 kävijää. Eniten oli just porukkaa Goiâniasta ja Brasíliasta, mut muistakii osavaltioist mm. Mato Grossosta, Minas Gerasista ja Sao Paulosta asti oli paljon porukkaa. Caldas Novasin hotellit ja vuokra-asunnot oli ollu tyhjillää monta kuukautta ennen tätä vkl, koska Caldas Country Show kerää niin hirveen paljon ihmisii Caldasii.

Sen kyllä huomas, tiet oli ihan tukossa. Autolla ei päässy eteepäin. ''Ajettii'' neljä tuntii pääsemättä juuri mihinkää ja lopulta osa meistä (mm. minä) käveltii kaupunki ympäri takasin hotellille. Meininki oli silti mahtava.

Ihan niiku mulla ei jo aikasemmin ollu menny hermot host-äitii ni illalla meni niin hermot host-isää. Meijän nuorten oli tarkotus mennä show:hun lauantaina, mut mitä päiväl kuultii ni liput oli tosi kalliita ja illal alko viel satamaa. Juteltii siin host-isän ja muitten kanssa ja sanoin et haluun todellakii mennä, jos vettää sataa ni satakoot ja jotain tuli puhetta lippujen hinnoista. Lopputulos oli se, et host-isä alko jotain tyylii väittää et mie en tajuu rahan arvoo et niille se on paljon rahaa jne. siis jotain niin ihme juttui. Host-isä oli kyl kaljaa juonu, mut ei se ennen oo ollu tollanen. Yritin lopettaas sen keskustelun, mut host-isä vaa jatko ja jatko, lopulta lähin sisälle ku en jaksanu kuunnella sitä samaa jauhamista 24/7. Caldasis oli aina et ku oltii nuorten kanssa ni oli tosi hauskaa, mut aina ku näin hostit ni alko vaa ahistamaa ja ärsyttämää.

Lähettii kyllä sieltä, mut ei kumminkaa menty showhun ku vettä tuli kaatamalla, oli hirveen kylmä ja liput oli vissii 280 realii pelkkä lauantai (jos ois ostanu liput aikasemmin ni vissii 200 realii molemmat päivät). Aateltii, et mennää sunnuntaina sitte. Yöllä katoin ja kuuntelin showta hotellihuoneen ikkunasta.

En nyt huvita hirveesti päivitellä blogia pahemmin.

Noh alotetaa koulusta. Koulussa on ollu vähän enemmän tosi hyvii päivii, mut myös niitä normaaleja tylsii päivii. Mun osalta koulu on ohi jo. En oikee tiiä onks se hyvä vai huono juttu. Ei enää aikasia herätyksiä ja tylsistymistä tunneilla, mut ei myöskää normaalii päivärytmiä ja tekemistä. Koulussa pitää viel käydä hakemassa todistus (jos joku nyt on muistanu tehä sen) ja yhen kokeen haluisin takasin.

Oon nukkunu monena yönä huonosti, ku oon nähny hirveesti painajaisii, mikä meinaa sitä että tunneilla on menny usemman kerran silmät kiinni ku ne ei vaa pysy auki, mut ei kukaa ikinä oo mitää sanonu, vaikka kerran ''heräsin'' ku koulun henkilönkunnan mies oli ovella (vastaa kurinpidosta) ja toinen päivä sama mies oli jo sanonu muille nukkumisesta.

Laryssan kanssa tullaa hyvin juttuu, muut saman katon alla asuvat on sitte ihan toinen juttu. Vieläkii vaivaa se etten tunnne oloani oikee kotosaks ja suhde host-vanhempii tuntuu vaa etääntyvän. Enemmän menee vaa hermot ja oon mieluummin hiljaa ku alan väittämää vastaa, koska täällä nyt useimmat ihmiset luulee olevansa aina oikeessa. Harvemmin on sellast tunnetta et jes pääsen kotii, enemmänkii eikä taas sinne. Esim. jos ollaa Laryssan kaa ulkona tai jossain muualla ku kotona on tosi hauskaa, harvemmin kotona on mitää hauskaa tapahtunu.

Host-perhe ku on lähössä lomalle tammikuussa ja mie vietän neljä vikaa päivää jossain muualla. Tukihenkilön kanssa olin jo puhunu aikasemmin ja se sano et voin olla sen luona ne neljä vikaa päivää, mistä kerroin myös host-perheelle. No yks päivä tulin koulust ja host-äiti sano et voin olla ne neljä vikaa päivää mun host-veljen ja sen vaimon luona. Mul alko niin kiehumaa päässä. Se oli jo sovittu et asun tukihenkilön luona, ni miks tää menee puhumaa mun selän takana ja ees kysymää ku kaikki oli hoidossa. Silloin ku oikeesti tarviin apuu ni eipä näistä oo apuu, mut sit ku en tarvi ni johan pitää mennä sotkemaa asioit vaa enemmän. En tajuu mitä näil on mun tukihenkilöö vastaa tai yleensäkii kaikkee mitä haluun tehä ite. Sanoin vaa et juttelen tukihenkilölle en muuta.

Päivitystä

En oo päivittäny blogii ikuisuutee johtuen siitä, ettei oo ollu oikee netti käytössä.

Tällä hetkellä Buenos Airesissa (näinkii kauas piti lähtee, että netti löytyy) ja rakastan tätä kaupunkii. Oon tavannu hirveest ihmisii eri maista; Argentiinast, Perusta, Ranskasta, Jenkeistä, Kanadasta, Hollannista, Briteistä, Meksikosta jne. Oon täällä siis Laryssan kanssa ''kansainvälisessä kongressissa'' (totuus on vähän toinen). Kaupunkii kierretty, kävelty hirveest, ihan väsyneit nyt. Eileen käytii klubilla, tänää uudestaa. Mahtava meininki!!

Maanantaina lähtää takasin, eikä mulla nyt Goiâniassa oo oikee hirveesti ootettavaa. Koulu on mun osalta loppunu, koska on vaa kokeita ja jotain mihin mun ei tarvi osallistuu. Pitää kumminkii käydä hakemas koe ja todistus.Goiâniassa odottaa klubit, futispeli ja shoppailua :D (ja blogin päivitystä jos nettiyhteys löytyy)

Ei mikää yllätys, että mie alan taas tulemaa kipeeks aina ku matkustan. Kello on noin 22 illalla, baarii lähtää varmaa 2 aikoihin yöllä mikä täällä on tosi aikasta. Monet lähtee baareihin vast joskus 3-4 aikaa yöllä :D

Koulu alkaa jo kohta olemaa lopuillaa, en ihan tarkallee tiiä milloin se loppuu ku lähen Argentiinaa. Sain tänää maailman sulosimman hirvipehmolelun ja vähän muuta Suomesta vietäväks koululle. Hirven mukana oleva teksti oli kyllä hyvä;

''Kauniiden vuorien, tuntureiden, saariston ja tuhansien kristallinkirkkaiden järvien ja koskemattomien lahtien lomasta löydät maat, jotka yhdessä muodostavat Skandinavian. Siellä ihmiset ovat rauhallisia, maanläheisiä ja hyvin ystävällisiä. Valitset sitten minkä tahansa skandinaavisista maista, tulet aina saamaan jotain fantastista nautittavaa.

Minun nimeni on... RUNE OF SCANDINAVIA

ja olen skandinaavisen metsän kuningas.

Elän siellä n. 300 000 serkkuni kanssa ja vietän pääasiassa aikaani etsien tuoreita versoja ja mustikanvarpuja syötäväksi. Saatan kasvaa 2,5 metriä korkeaksi ja pystyn juoksemaa jopa 70 km tuntivauhdilla. Kesäisin rakastan uida ja sukeltaa. Saatan pysytellä veden alla melkeinpä 5 minuuttia ja syödä tuoreita lumpeenvarsia, jotka pitävät turkkini kiiltävänä. Syksyisin järjestän kaverieni kanssa juhlia. Joissa välillä humallumme ylikypsistä omenista. Silloin tapaamme leikitellä ihmisten kanssa ja jahdata heitä puutarhoissaan! Parasta mitä tiedämme on, kun joku taputtelee suurta turpaamme tai rapsuttaa meitä korvan takaa. Jos löydät metsästä puun, jonka kuorta on rikottu, niin varmaan joku meistä on teroittanut sarviaan sitä vasten. Jos näet kolmion, jossa on meidän kuvamme, tarkoittaa se, että saatamme ilmestyä tielle, sillä hyviä tienylityspaikkoja ei meille hirville ole. Ajele varovaisesti, ettet törmää kehenkään meistä.''

Matkustelua

Fortalezan matka jää väliin, mut on tässä tulossa pari muuta reissua.  Saatii vihdoin ostettuu Laryssan kanssa matkat Buenos Airesii, Argentiinaa. Tosin olisin säästäny n.300 realii, jos tää ihana Rion AFS olis vastannu mun viisumista. Olis pitäny heti vaa kysyy Suomesta ku homma täällä ei tunnu toimivan. Argentiinaa lähetää 18. marraskuuta, ja takasin tullaa 22. marraskuuta.

Joulukuussa lähen taas Belo Brasilin kautta vaihtareitten kanssa Foz do Iguaçu -retkelle. Etelään kattomaan vesiputouksia, Argentiinan ja Paraguayn puolelle jne.

PS. Brasilia sai eileen ensimmäisen naispresidentin! Vihdoinkii ne vaalikampanjat on ohi!

Paluupäivä

Sen pitäis nyt olla sitte selvä. Tammikuun 14. päivä lähen Sao Paulosta 18.40 yölennolla Pariisii, Pariisissa vaihto ja Suomessa pitäis olla 15. tammikuuta n.14.50. Fortalezan matka jää välii, mut säästän ne rahat sitte johonkii muuhun. Lentoa Sao Paulon kentälle en vielä tiiä. Enkä tiiä missä tuun viettämää vikat päiväni ku host-perhe on Fortalezassa. 75 päivää, ja hytisen Suomessa!

Seilaulua sinne ja tänne

Yritän tiivistää viime viikon tapahtumat. Yskä ja kurkkukipu vihdoin loppunu. Maananataina iski ''paniikki'' ku matikan ope laski niitä vähäsiä tunteja mitä meillä on jäljellä. En oo yhtää valmistautunu siihen, et koulu loppuu. Minuu pidettii taas niin tyhmänä ku meijän koulun oppilas kysy portugaliks, et onks mun pöydäs tilaa jos se laittaa repun siihen, ni tän kaveri oli heti et mie en puhu portugalii. Mitä nää oikeesti kuvittelee? Ketutti niin paljon ja sanoin sille tytölle portugaliks et kyl ymmärsin.

Tiistaina tuli 8 kk täytee! Ekaa kertaa tällä lukukaudella olin hitusen myöhässä, ku opettaja oli jo luokassa. Oon oottanu vastausta koko viikon Belo Brasililta, mut ilmeisesti ne on toiselle retkellä ni ei oo viel vastannu.

Keskiviikkona päivän kivoin tunti hissa jäi välistä, ja tilalle tuli varmaa pahin mahollinen toinen maantieto. Minuu ärsyttää välil niin paljon ku sen opetus on niin USA-vastasta sen oman mielipiteen/taustan takii.

Kotii tultua alko sitte taas koko loppuviikon kestävä selvittely paluupäivän kanssa. Suomen AFS oli soittanu äitille, et paluupäivä on 14. tammikuuta. (taustalla on se et host-perhe olis lähössä 11.-18.01 lomalle) ja jos paluupäivää vaihtaa ni pitää maksaa sisänen lento ite ja vakuutus, joka saattaa tulla suhteellisen kalliiks + Sao Paulossa ei oo ketää AFS:n edustajaa auttamassa. Kyllä harmitti, etenkii Laryssan puolesta. Aloin juttelemaa Laryssan kanssa ja se ehotti, et jos lähtisin muutamaks päiväks. En nää siin mitää järkee et olisin yhen kokonaisen päivän vaa siellä ja maksaisin kalliit lennot. AFS:n tän alueen pressa Stephannie ja Laryssa jutteli. Stephannie sano taas et paluupäivää voi vaihtaa, eikä tarvi maksaa lentoja ja vakuutuksia ite. Kumpaa siinä nyt sit uskoo, Suomen vai Brasilian AFS:ää. Äiti soitti viel toisen kerran ja kerroin sille taas mikä tilanne nyt on ja laitoin Silvastille sähköpostii. Keskiviikkona en voinu enempää tehä, piti oottaa seuraavaa päivää.

Torstaina pientä helotusta, koulukyyti tulee nykyää 10 minuuttii myöhemmin. Saan nukkua aamulla pidempää, vaikka ei niitä koulupäiviä montaa oo jäljellä. Ihana Suomen AFS ku sieltä saa heti vastauksen (vink vink, Rio vois ottaa mallii). Silvasti vastas et yleinen käytäntö on se, et joutuu ite maksamaa, ja jos tehää poikkeus ni se on kiinni isäntämaan AFS:stä ja USA:n päästä, joka hoitaa vakuutukset. Silvasti lupas ottaa molempii yhteyttä. Kysyin myös mun viisumista, et voinko lähtee Argentiinaa ja sain heti vastauksen et voin. Riosta sitä vastausta, ei ikinä kuulunu. Kerroin taas Stephannielle et mitä uutta, ja se edellee vakuutti et lennot voi vaihtaa, et oottaa nyt Suomen AFS:n vastausta. En tajuu mitä outoo siinä on et Suomen AFS on suoraa yhteydessä minuu, eikä Rion kautta. Stephannien mielestä sellasta ei ikinä tapahu.

Mun yhet bikinitkii on kadonnu. Että minuu ärsyttää ku tavarat ei pysy tallessa, eikä voi kunnolla luottaa ihmisii. Kuinka ootankaa et pääsen Suomee ja voin pitää tavarani esillä ilman et tarvii pelätä et kuka vie ja mitä seuraavaks. Ja et ihmisii voi luottaa paljon enemmän ku täällä. Host-perhe oli kysyny sisäköltä, et onks se nähny niitä, mut ei kuulemma oo. Otti niin päähän ku host-äiti tuli kysymää et oonko lähössä sinne lomalla vai en, et se pitäis tänää maksaa. Kiva ku minuu aina infotaa näist tärkeist asioist ajoissa. Silvasti vahvisti Rion AFS:ltä et jos jään pidemmäks aikaa ni pitää ite maksaa sisänen lento ja ottaa ylimääränen vakuutus.

Sensuuri on taas suuri, kaikkea ei voi ihan kirjottaa ku ei tiiä kuka lukee. Lauantaina käytii leffas kattoo brasilialainen leffa nimeltää; Trop de Elite, joka sijotti Rioo mm. slummeihin. Kauheeta räiskintää koko ajan. Vähän välii joku ampu toisen hengiltä. Sunnuntaina meille tuli taas hirveesti sukulaisia, eikä kukaa taaskaa viittiny mainita mulle koko asiasta.

8 meses no Brasil! (dia 26 de outobro)

Na verdade, na segunda-feira eu entendi muito bem que tempo passa muito rápido. Na aula do Kariton, ele calculou quantos aulas nós temos. Eu entendi que minhas aulas no Planeta são quase cabo. Meu ano no Brasil é quase cabo. Eu não tenho preparar-se!

Se algum pensa porque eu não escrevo muito em português no meu blog, porque meu blog é mais pra minha família, parentes e amigos na Finlândia.

Curtomente que eu tenho fazer. Fui andar com minha irmã hospedeira pra Parque Flamboyant e assistir jogo entre Atlético e Vasco. Eu nunca antes fui assistir futebol pra estádio, não na Finlândia, não no Brasil. Minha mãe ligou da Finlândia. Todo mundo sempre perguntam tenho eu ligar pra minha mãe. Mas é muito mais barato liga da Finlândia pro Brasil, como do Brasil pra Finlândia. E nós enviamos muitos e-mails. Minha mãe e outra tia ligam pra mim as vezes, mas não presicam ligar cada semana.

Um dia quando eu fui comprar pastel, um menino do Planeta veio com dinheiros: ''pode comprar pra me?''. Eu olhei e pensei quem ele é? Na aula de inlgês professor me perguntou perguntas que ninguém dos professores não vão perguntar na Finlândia, mas estou no Brasil :D. No Brasil professores/professoras e alunos são mais amigos como na Finlândia.

Tinha muito dor de garganta e tosse.

Agora que todos querem saber. Eu vou voltar pra Finlândia dia 14 de janeiro, conexão em Paris e vou chegar pra Helsinki-Vantaa aeroporto dia 15 mais ou menos 3 horas à tarde. Ainda não sei meu vôo Goiânia-São Paulo, só São Paulo-Paris-Helsinki. Minha familía hospedeira vai viajar pra Fortaleza dia 11 até 18 de janeiro, eu não vou. Não sei ainda onde eu vou morar últimos dias no Brasil. Eu não vou mudar meu dia do regresso, porque se eu vou mudar eu presico pagar vôo Goiânia-São Paulo, pagar seguro e ninguém me não ajuda no aeroporto em São Paulo.

Mas eu vou viajar pra Buenos Aires Argentina em novembro com minha irmã hospedeira e pra Foz do Iguaçu em dezembro com outros intercambios.