BUENOS AIRES, ARGENTIINA 18.-22.11.2010
Mun hermoloma. Kyllä se olin taas minä, joka saa neuvoa muita jotka ei ota asioista yhtää selvää etukätee. Tuntia aikasemmin pitää olla VIIMEISTÄÄN lentokentällä GOL lentoyhtiön kansainvälisillä lennoilla. Mun viisas host-äiti sano et joo ihan hyvin voi mennä 40 minuuttii aikasemmin. Siinä taas sain miettii et myöhästytääkö lennolta vai ei. Myöhässä oltii, mut päästii tekemää viel check-in, onneks. Siinä nyt kesti vähän kauemmin ku työntekijän piti selvittää, että tarviinko viisumii Argentiinaa ja kauan mun passi on voimassa jne. Meijän lento ja 9 muuta lentoo ennen meitä oli myöhässä, koska oli hirvee sumu. Lopulta oltii aikataulusta jäljessä vaa tunti, mikä ei haitannu yhtää, koska vaihtoaika Sao Paulossa oli n. 6 tuntii.
Lento Sao Paulosta Buenos Airesii oli myös myöhässä noin tunnin. Lennolla mun vieressä istu yhdysvaltalainen 87-vuotias mies. Miten ylpee olinkaa siitä, ikää kumminkii paljon ja yksin matkusti, täytti ite maahantulolaput jne. Leivän suojapaperin ja piparipussin tälle miehelle vaa avasin.
Eka ajatus Buenos Airesista oli ku päästii lentokentältä; ''Täähän muistuttaa tosi paljon Suomee''. Meijän hostelli oli taas ihan uudenlainen kokemus. Huone muistutti lähinnä opiskelijakämppää. Huoneissa ei ollu vessoja, vaa joka kerroksessa oli yhteiset kylpyhuoneet.
Ekana iltana meijän huoneessa oli neljä argentiinalaista jätkää. Katottii mitä ihmettä, mut ne lähti 10 aikaa illalla. Ennen meitä hostelli oli melkee täynnä argentiinalaisii opiskelijoita. Eka yö nukuttii kahestaa. Toisena yönä meijän huoneessa yöpy perulainen nainen ja hänen ranskalainen mies. Kolmantena yönä oli pariskunta Briteistä. Se mies oli niin hermoheikko, kuunteli jokaista rapinaa. Hostellissa nyt soi musiikki myöhää yleisissä tiloissa ja oli muutenkii meluu. Me noustii Laryssan kaa puolenyön aikaa ylös laittautumaa baarii ja ku menin viemää tavaroit huoneesee ni en tietenkää laittanu valoja päälle vaa jätin oven vähän raollee et tulee sen verran valoo et näen jotain. Tää britti mies oli heti, voitko laittaa oven kiinni et me yritetää nukkuu. (se nainen ei valittanu mitää vaa nukku). Seuraavaan aamuna tultii kotii 7 jälkee ja Laryssa kävi nukkumaa ja mie avasin koneen. Sattumalta mulla oli äänet täysillä ku olin viimeeks jutellu skypessä, ni tietyst kuulu käynnistysääni ni johan brittimies oli heti; voitko mennä muualle sen koneen kanssa et ne yrittää nukkuu yöllä. Sanoin kyl et kello on yli 7 aamulla, mut lähin kumminkii tunniks sit yleisii tiloihin. Vikana yönä meijän huoneessa oli saksalainen ja etelä-afrikkalainen mies. Nää kaikki, jotka yöpy tän loman aikana meijän huoneessa oli reppumatkaajii. Vikana aamuna selvis, et meille oli annettu väärän huoneen avaimet. Tosi kiva!
Buenos Airesis käveltii tosi paljon kaupungil, tehtii ostoksii jne. Tykkäsin niin paljon ku me puhuttii portugalii ja meille puhuttii espanjaa ja molemmat ymmärti toisiaa ihan hyvin. Nyt on hinku alkaa opiskelemaa myös espanjaa ja matkustaa vaa enemmän. Kahtena iltana käytii klubeilla. Eka ilta oli niin mahtava. Tälläin klubi, jos on yleensä paljon turisteja. Tutustuttii siellä mm. jenkkeihin, hollantilaisee, meksikolaisii, argentiinalaisee jne. Toinen klubi oli huonompi, enemmän argentiinalaisii ja huonompaa musiikkii.
Olin ottanu mukaani ne vähäset vähän lämpöset vaatteet mitä mulla täällä on mukana, koska säätiedotuksen mukaa Buenos Airesissa olis 15-25 astetta lämpöö. Täällä oon jo ihan jäässä ku on +25. Mut Buenos Airesissa oli kuuma, tuntu paljon kuumemmalta mitä Goiâniassa. Aurinko paisto joka päivä, eikä vettä satanu. Vikana aamuna ku lähettii ni oli vähän vilposaa ulkona just joku +15, mut lentokentällä oli pirun kylmä. En muista milloin oon viimeeks palellu niin paljon.
Olin jo edellisenä päivän ollu vähän kipeen olonen. Ei mikää yllätys. Sanoin jo ennen lomaa, et oon sit taas kipeenä loman jälkee. Lähes aina ollu; ku tulin Goiâniaa, Brasília-, Caldas Novas-, Rio-retken jälkee jne. Lento oli taas jonkuu tunnin myöhässä, ei se mitää, koska vaihtoaika Sao Paulossa oli n.8 tuntii. Kotimatka oli niin järkyttä, kesti n. 18 tuntii siitä ku lähettii hostelilta ja oltii Goiânian lentokentällä. Kotiipaluu muutenkii masentaa. Luultavasti olin kuumeessa ku vähän välii kauheen kuuma ja kylmä, kurkku tuli kipeeks, päätä särki ja oli huono olo. Ja ensimmäistä kertaa kärsin kauheesta korvakivusta lentokoneessa. Olin jo muutenkii vähän tukossa flunssan takii. Buenos Aires-Sao Paulo lennolla korvat ei menny lukkoo nousun ja laskun aikana vaa lennon aikana, ja toisee korvaa tuli niin hirvee kipu. Se helpotti ja loppu Sao Paulossa. Sao Paulo-Goiânia lennolla taas sama juttu.
Vähän etuajassa tultii perille ja olin pukeutunu kunnolla ja Laryssan yliopistolt yks kysy et mites sul voi olla kylmä ku oot Suomesta? Ei oo eka, joka kysyy. Meinaaks nää et jos oot Suomesta, jossa on talvella kylmä ni sulla ei ikinä voi olla kylmä. Jos samalla logiikalla mennää ni brasseilla ei ikinä pitäis olla kuuma, koska ne on brasilialaisii.
En tykänny yhtää palata kotii. Saavuttii puolen yön aikaa kentälle ja host-vanhemmat kyllä tuli hakemaa molemmat (ei minuu vaa kukaa hakenu ku tulin Riosta iltapäivällä). Olin niin kipee ni eiköhän sitä taas ihmetellä et mites Hanna on niin hiljanen. Vaikka olisinkii ollu terve ni ei huvittanu jutella mitää, koska tuntu et ei näitä taaskaa kiinnosta mun asiat. Kyllä host-siskolta kysyttii hirveesti, mut ei multa kysytti mitää. Tän takii en just tykkää tulla mistää. Tietyst olisin halunnu kertoo mitä kaikkee on tapahtunu, mut ihan turhaa näen sitä vaivaa ku ei ketää kiinnosta.
Onneks olin saanu vähän myöhässä synttärikortteja Suomesta ja seuraavana päivänä äiti soitti ja sain kerrottuu jollekkii jota oikeesti kiinnostaa mitä kaikkee on tapahtunu. Kuvia laitan myöhemmin ku nyt on tuhat asiaa mitkä pitäis hoitaa samaa aikaa.
