Tässä yhtenä päivänä tuli kunnolla sellanen sana mielee ku ikävä. Aikasemmin nyt on aina silloin tällöin kaivannu Suomee ja asioita Suomesta, mut nyt se iski kunnolla. Voisin nyt ihan hyvin viettää viikon tai kaks Suomessa kattomassa KPL:n ja Vimpelin taistoa kullasta. Miten hyvin se onkaa mielessä ku viime kesän lopussa istuttii Sotkamossa vesisateessa, täristen kylmässä, ja viime hetkellä voitettii peli. Mestaruus kummminkii meni sivu suun. Siinä sitte puhuttii vikoissa peleissä, että seuraavana kesänä eli nyt 2010 on se mestaruus tultava ku mie oon täällä. Ja mites nyt kävikää, huomenna alkaa finaalipelit. Tsemppiä vaa sinne!
Päässä vaa pyörii et tääl on enää se vajaa 5 kuukautta jäljellä, VAAN! Ja kuinka äkkiä se meneekää. En haluis ajatella, mut aina välillä tulee mielee et miten oikeesti voin vaa lähtee täältä joku päivä? Miten voin vaa sanoo heipat kaikille ja jättää sen elämän mitä mulla täällä on? Miten ihmeessä sopeudun taas takasin Suomee ja siihen pienee kaupunkii, jossa kaikki on tuttuu. Portugalin tunneille luultavasti menen sitte Suomessa (ku täältä niitä tuntuu olevan niin vaikee löytää), ehkä se sitte auttaa sopeutumaa. Mie oon täällä muuttunu, mut niin on myös kaikki Suomessa muuttunu. On hankala ymmärtää mitä kaikkee vuodessa on kerenny tapahtumaa. Fiilikset nyt vaa vaihtelee välillä niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti