Synttärit

Olin oottanu niin kauan tätä päivää ja yhtä kauan pelänny tätä päivää. Luulin, et siitä tulis yks parhaista päivistä täällä, voisin laittautuu kunnolla ja olla nättinä ja juhlii omii synttäreitä. Se ei todellakaa ollu sieltä parhaimmasta päästä vaa huonommista, jonka haluisin vaa unohtaa.

Noh aamulla host-perhe tuli herättämää minut laulamalla Paljon onnea -laulun, mut luulempa, että sen takii tuli, koska host-äiti lähti aamulla taas kauneusleikkauksee, ei muuten kukaa olis ollu viel hereillä. Koulussa oli parempi. Vein Suomi makeisii kouluu ja sain paljon onnitteluja. Jotkuu ihmiset sentää on aitoja.

Suomesta sain pari puheluu koulun jälkee, mitkä piristi päivää, mut samalla kuulin huonoja uutisia, mistä en kertonu host-perheelle, koska aikasemmin ku oon jostain kertonu ni on tullu vaa pahempi mieli, koska ei nää ymmärrä, eikä näitä kiinnosta pahemmin.

Näin vaa host-isän pikasesti koulun jälkee ku se lähti takasin töihin. Muuten vietinkii päivän ilta 8 asti yksin ja tiesin ettei mulle mitää synttäreitä järjestetty. Ihme, että nettitikun sain hetkeks, mut todellakii vaa hetkeks, koska host-isä välttämättä tarvi nettitikkuja (mitä ihmettelen, koska näillä on töissä nettiyhteys mitä voi käyttää, hyvä et mulle suotii se vajaa tunti aikaa)

Illalla host-äiti tuli leikkauksesta, ja host-veli, sen vaimo ja host-äitin äiti oli meillä. Oli ne ostanu sellasen minikakun, joka syötii illalla. Siinä mun mahtava 18-vuotispäivä. Tuskin muut olis edes ollu paikal, jos host-äiti ei olis ollu leikkaukses. On kyllä niin fiksuu touhuu, käydää rasvaimuissa ja missä korjausleikkauksis vai mitä nyt onkaa ja heti sen jälkee syödää kakkuu yms. Oon niin pettyny, mie oon raahautunu lähes jokaisille synttäreille vaikka oon ollu kuinka väsyny ni kukaa ei viittiny järjestää mulle synttäreitä. Parempi vaa unohtaa koko päivä. Onneks Suomessa on sentää ihmisiä, jotka oikeesti välittää.