Lembro quando tava na academia no início de janeiro. O professor de muay thai, Carlos, me perguntou onde estão suas luvas de boxe? Falei que não tenho, e não vou comprar, vou voltar pra Finlândia semana que vem. Semana que vem? Esse momento eu realmente entendi que estou saindo em breve e tava com tanto de medo. Eu gostei muito de academia, amo o esporte e lá conheci tantas pessoas novas. Especialmente gostei o professor quem morou na Alemanha três meses porque ele sabe muitos coisas da Europa.

As noites na Santafé e Sedna, tinha tão divertido!

Último dia com Laryssa e família tava estranho, não entendi que estou indo. Chegei para a casa da Juliana à meia-noite, abraçei todos e chorei e chorei e chorei. Vou sentir falta. Sempre falei que voltar pra Finlândia é mais difícil como saida para o Brasil. Quando eu saí para o Brasil, eu sabia que vou voltar em janeiro. Agora eu não posso falar o dia, o mês, o ano quando vou voltar para o Brasil, é por isso que é difícil.

Na terça-feira eu encontrei a Heidi, uma estudante de intercâmbio finlandesa que meu professor de matemática, Kariton, me falou. Gostei muito contar pra ela que aconteu para mim e escutar que aconteceu para ela. Eu tava indo para Bougainville, falei que vou estar lá ao meio dia. 12.02 horas Heidi me ligou que ela já tá lá, cade eu estou :D que bom lembrete sobre da Finlândia e pessoas finlandesas, não estão muita atrasadas. Eu tinha muitos planos para a semana e cerca de metade deles cancelado.

Na quarta-feira fui para casa da uma thailandêsa, ela voltou um dia antes como eu.

Na quinta-feira fiz últimas compras e á noite fui para Búfalo's. Muitos pessoas, a boate tava cheia. Durmi talvez duas horas e depois para o aeroporto com Juliana. A Juliana começou chorar 10 minutos antes que eu presicei ir, tá bom, vamos chorar junto. Quando saí, só tava em pé, olhei para fora e chorei, sozinha. Não entendi que o meu ano de intercãmbio terminou mas ainda presico viajar mais 30 horas. O meu vôo tava atrasado, e fui primeiro para Brasília e depois São Paulo. As pessoas de AFS em Guarulhos tavam muito muito boas! :) A Jenni chegou antes como eu, e falei quase todo o tempo em português com Jenni, finlandês.... muito estranho.

O vôo para Paris foi muito rápido. As pessoas disseram que línguas em vôo são francês, espanhol, português, italiano e árabe. Falei para a aeromoça que quero suco de laranja e ela me falou ''orange juice'' Eu pensei que agora eu posso falar em português, mas não. Chegei para Paris na manhã seguinte. Agora entendo muito bem quando brasileiros falam que europeias são fechados. Já em Paris. Em Paris temperatura tava +7 graus, sem neve. No portão vi muitas pessoas finlandesas, ouvi pessoas falando em finlândes, ficei muito raiva, não gostei nada!

Se falando inglês tava difícil, vocês não sabem como difícil tava falar suco de laranja em finlandês (=appelsiinimehu) ou obrigada (=kiitos) :D Tava chegando para Helsinki, só floresta e neve... temperatura    -14 graus. Na minha cidade natal -20 graus.

Eu tava doente uma semana quando chegei. Tenho três semanas antes vou pra escola de novo. Eu vou para aulas de português uma vez por semana. Posso falar que não tenho nenhum dia quando eu não estou pensando sobre o Brasil. Já falei para a Marina que acordei em uma noite que eu presico buscar Marina, presico buscar, ninguém não vai a buscar etc. Agora estou pensando se vou fazer universidade no Brasil ou fazer intercâmbio na universidade para o Brasil.

Eu sinto falta de todos vocês!

Beijos e abraços!

Suomessa oltu jo kohta kolme viikkoa. En oo saanu aikaseks kirjotettuu loppuvuoden tapahtumista ja Suomeen paluusta. Viimosella viikolla maanantaina pakkasin loputkii tavarat ja puolen yön aikaa vasta pääsin tukihenkilöni luokse ku lähtö vähän viivästy. Isäntäperheen hyvästeleminen oli todella outoo, eikä siitä kyynelittä selvitty. Suomesta lähteminen oli paljon helpompaa, koska tiesin että vajaa vuoden päästä tammikuussa takasin ollaa tulossa, nyt on vaa ongelmana se, että en voi sanoo tarkkaa päivää, kuukautta tai välttämättä vuottakaa milloin oon tulossa takasin.

Tukihenkilön luona vietin neljä vikaa yötä. Olin maanantaina niin innoissani ku sain sovittuu kaikkien näkemisen hyvin, ettei mikää mee päällekkäin. Tiistai aamupäivällä oli Heidin näkeminen vuorossa, STS:n kautta Goiâniassa oleva vaihtari, josta mun yks matikan ope kerto. Tääkii jäi hieman viime tippaa, mut tosi hauskaa oli. Kumpa mullakii olis ollu viel puol vuotta jäljellä. Illalla mun oli tarkotus nähä porukkaa koulusta ja sovittii että yks soittaa mulle. Siinä ootin koko illan et milloinkohan nää soittaa ja jouduin toteamaa että kukaa ei soita, enkä oo lähössä mihinkää.

Keskiviikkona oli tarkotus mennä tekemää viimoset ostokset aamulla, mut en saanu tukihenkilööni mukaa ja päätettii et mennää torstaina. Iltapäivällä lähin käymää thaimaalaisen vaihtarin Aomsinin luona, koska Aomsin lähtee päivää aikasemmin ku mie ja tukihenkilöl oli sille jotain asiaa. Illalla oli tarkotus taas mennä ulos, odottaen et joku ilmottaa mulle mitä on meneillää ja jälleen kerran jouduin pettymää. Otti niin päähän ja tuntu siltä, et kyllä sitä täältä jo joutaa pois ku ei mikää tunnu onnistuvan.

Torstaina lähettii sit ostoksille tosin suht myöhää, koska mun oli tarkotus mennä leffaa 2 päivältä. Ostoksilla ärsytti, koska mukana henkilö, joka ei tykkää käydä ostoksilla jne. ja näytti muutenkii niin tylsiintyneeltä ja silt et haluu jo lähtä. Siinä kiireessä yritin sit käydä ne kaupat mihin eniten halusin. Ei ollu mitää mahollisuutta keretä kaheks toisee shoppingii, joten peruin ite sen tapaamisen. Vikana iltana oli tarkotus lähtee baarii ja siitäkii kerkesin olla jo niin innoissani, mut eipä mun kaveri päässy, koska sillä ei ollu kyytiä, joten menin tukihenkilön ja sen serkun ja serkkujen kavereitten kanssa. Baari oli ihan täynnä ja oli kyllä tosi hauskaa, siitä huolimatta, että puolet viikon suunnitelmista oli peruuntunu.

Perjantai: lähtö Suomee. Yöunet jäi hieman vähiin, aamupala ei maistunu ja kädet tärisi vielä ennen lähtöä, koska en tajunnu et oon oikeesti lähössä. Lentokentällä kiitos mukavan virkailijan pääsin ongelmitta, vaikka oli kaks matkalaukkua, joista toinen kuulemma oli n.20kg ja toinen lähemmäs 30kg :D enkä joutunu maksamaa mitää. Hieman huoletti miten Sao Paulossa asiat tulee menemää. Tukihenkilö alko itkemää varmaa joku 10 minuuttii ennen ku mun piti lähtee turvatarkastuksee ja siinä sit yhessä itkettii. Oli niin orpo olo ku menin turvatarkastuksen läpi silmät punasena ja yksin seisoin oottamassa itkien myöhässä olevaa lentoani. Mielessä vaa pyöri, et nyt tää on sit loppu, mut olo oli niin outo, koska Suomessa olisin vasta jonkuu 30 tunnin päästä.

Lentokoneessa sain taas kuulla ku vierustoverit kuiskii: ''hei kato ulkomaalainen'', mut en jaksanu kiinnittää huomiota, ku toiset luulee etten tajunnu mitää. Hölmön lentoni takia lensin eka Brasíliaa ja sieltä vasta Sao Pauloo noin tunnin myöhässä. Hain laukkuni ja menin ulos ja katoin ihmeissäni, et eihän tääl oo ketää vastassa, ihan muutama ihminen vaa, missä AFS:n porukka? En nähny mitää kylttejä tms. onneks sit huomasin ihan tumman miehen AFS:n paita päällä, jonka kanssa mentii syömää ekana ja sen jälkee muitten vaihtareitten luo, jossa näin thaimaalaisia kavereita, joitten sisämaanlento oli peruttu edellisenä päivänä ja näin myöhästyny myös lennolta Thaimaasee. Jenni löytykii sitte Mäkistä. AFS:n porukka Sao Paulos oli niin huippuu, hauskaa oli ja aika meni tosi nopeesti. Jennin kanssa enimmäksee puhuttii keskenää portugalia, suomen kieli tuntu kummalliselta. Enkä joutunu taaskaa maksamaa mitää ylipainomaksuja, ja kotona huomasin et mul ei ollu ku joku yks tai kaks kiloo ylipainoo yhes matkalaukus. Lento Pariisii oli ehkä jonkuu puol tuntii myöhässä sateen takii. Koneessa huomasin selailessa Guarulhosin lehteä, että kentällä myydään Finlândia vodkaa.

Lento Pariisii meni mun mielestä suht nopeesti. Molempien puolella istu ranskalaiset miehet, todella rasittavat. Ja jo on kumma ku kuullutetaa, että lennolla puhutaa: ranskaa, espanjaa, portugalii, italiaa ja arabiaa. No siinä pyysin lentoemännältä suco de laranja, ni johan se kysyy enkuks juice. Portugali tulee paljon luonnollisemmin ni siinä piti yrittää muistella sanoja enkuks. Pariisissa vaihtoaikaa ei tällä kertaa ollu hirveesti. Kummallista kyllä et ennen ku ees mentii uudestaa turvatarkastuksen läpi ni passia oli kysytty jo kolme kertaa. Kunnon turvatoimet. Portille tullessa Finnairin lentoa Helsinkii ootellessa näin jo paljon suomalaisii ja kuulin suomee. Alko jotenkii ärsyttämää. Jo se et Pariisii tuli ni ihmiset on todellakii hiljasii ja nyt ymmärrän todella hyvin ku brassit sanoo et eurooppalaiset on ''sulkeutuneita''. Lento meni enimmäksee nukkuessa. Lennolla kuulutetaa; lämpötila -14 Helsingissä. Kyllä hytisytti pahemman kerran ku koneesta pääsi ulos putkiloo. Kentällä ootti äiti, sisko ja äitin veli.

Ei se ekoina päivinä mitenkää kummalliselta tuntunu olla Suomessa. Ensimmäisen viikon vietin kuumeessa, flunssassa ja yskässä. Sitte ku kaupungille ja ulos pääsi ni kyllä tuntu tyhjältä. Ihmisiä ei juuri missää. Kansalaisopistolla portugalin tunnit oon alottanu, ettei pääse unohtumaa ja mikä tärkein, että kielitaito vielä paranaa ylppäreitä ajatellen. Ekoina viikkoina pää ja ajatukset oli niin kiinni Brasiliassa, mut muu kroppa Suomessa. Ei mee päivääkää etten mieti Brasiliaa, ihmisiä siellä, mitä kaikkea tapahtu jne. Mielessä pyörii vahvasti ajatus yliopiston käymisestä Atlantin toisella puolella.

Viikon päästä torstaina takasin kouluu. Kiva saada taas kunnon päivärytmi, mut saa nähä kauan sitä jaksaa. Lomailukii alkaa jo vähän kyllästyttämää, marraskuun puol välistä ollu lomalla, eikä koulussa opiskelu ollu ihan sitä mitä Suomessa.

Viiden paivan paasta on lahto Suomee. Todennakosesti huomenna muutan tukihenkiloni luokse asumaa vikoiks paiviks, ku host-perhe lahtee tiistaina lomalle. Matkalaukut oon suht hyvin saanu pakattua, mut tassa arsyttavaa on se et tarviin viel vaikka mita tavaroita ja joudun pakkaamaa kumminkii uudestaa. Monen monta asiaa viela ostamatta ja tekematta (en oo jattany yhtaa viime tippaa). Valilla innolla ootan Suomee paluuta, valilla fiilikset on taas ihan painvastaset.

Oi gente!

Agora eu vou para academia cinco vezes por semana (geralmente), gostando muito. Aulas de spinning, -pilates e muay thai e também fazendo musculação. Os professores são muito boas.

Uma companhia aérea finlandesa (cuja vôo eu tenho Paris-Helsinki) fez greve (de novo) e cancelou mais ou menos 200 vôos por dia. Falei que vou ficar em Paris comendo pão bengala e queijo e bebendo vinho. Acho que agora a greve já terminou. Mas agora tem outro problema; neve. No aeroporto em Helsinki neve nãao é problema grande mas no outros países na Europa é. Por exemplo um dia na Europa mais ou menos 22 000 vôos estiveram cancelada por cause de neve. Aeroporto Charles de Gaulle em Paris estive fechado quando estive 10 cm de neve. Por favor não quero mais neve dia 14 e 15 de janeiro, nãao quero ficar  em Paris, quero direito para casa.

Um dia fui para aniversario de umaa menina para Pagode. Fui uma vez antes e quase desmaiei por cause de calor. Agora bebi mais água e fui pra fora primeiro quando senti muito calor .

Dia 14 até 18 de decembro viajei para Foz do Iguaçu com intercambios. Esperei minha conexão para Foz 5  horas em São Paulo. Nosso avião estava lá mas não estivemos o piloto e aeromoças. Encontrei três intercambios em São Paulo, uma menina da Bélgica, uma italiano e um alemão. Enconrei também um casal da República Tcheca. Eu tive o vôo direito para Foz mas o vôo fez a escala em Curitiba. Gostei muito de viagem. Fui também para Argentina e Paraguai. Teve muitos thailandeses, alemães e italianos, dois da Turquia, uma da Bélgica, uma da Eslováquia, umaa dos Estados Unidos, eu e brasileiros.

Natal... muito diferente como na Finlândia. Perguntei da Laryssa o que tradições voces têm na Natal. Ela falou que não tem nada. É estranho para mim.Eu posso falar várias tradições que eu tenho na Natal. Não tem neve, só chuveu muito, não tinha músicas de Natal, tava ouvindo Lady Gaga na Natal!! Mas é bom ver Natal differente. Quase todos outrs assistiram o programa da Finlândia, mas eu não. Eu fiz chifres de queijo e biscoitos de Natal! Todo mundo gostaram.

Eu tenho só 13 dias no Brasil. Posso falar que voltar pra Finlândia é 10vezes mais difícil como saida pro Brasil.

Beijos e abraços!

Paivat alkaa kaymaa jo vahii....

Reissu Foz do Iguaçuhun oli mahtava, paljon thaimaalaisii, italialaisii ja saksalaisii vaihtareit, muutamia muitakii.

Oon nyt viimosen kuukauden alkanu kaymaa kuntosalilla. Siella viihdynkii arkisin jonkuu 3-4 tuntii kayden spinning, pilates ja thai-nyrkkeilytunneilla, tehden lihaskuntoo ja kuluttaen juoksumattoo.

Joulu on jo vietetty. Kuinka kaipasinkaa Suomen jouluu. Jouluaattona aamupalaa syodessa mietin mika tast paivast tekee jouluaaton, meilla kotona on tasan kolme joulukoristetta. Yks pukki roikkuu ovessa, ruokapoydal joku kippo jos on koristeita ja tekokasvi tai joku sellanen puu (ei mikaa joulukuusi), jossa on jouluvalot. Aattona mentii sukulaisille pienella porukalla, syotii ja oli sellain lahjaleikki. Ketka halus osallistuu osti lahjan ja sit jokainen sai vuorotellen valita itelleee oman lahjan. Seuraavana paivana sain tehtya joulupipareita.

Uus  vuosi ei sekaa poikennu hirveesti normaaleista vkl:sta. Taalla nyt on se et ihmiset pukeutuu valkosii vaatteisii, koska valkonen edustaa rauhaa. Vietettii uuden vuoden aatto kotona ja meille tuli vieraita. Syotii ja no siinahan se oikeestaa oli.

En tiia yhtaa miten valmistautuu Suomee paluusee. En tiia lahenko 9 vai 10 paivan paasta mun tukihenkilolle asustamaa neljaks vikaks paivaks. No mutta kohta se on lahdettava...