Lembro quando tava na academia no início de janeiro. O professor de muay thai, Carlos, me perguntou onde estão suas luvas de boxe? Falei que não tenho, e não vou comprar, vou voltar pra Finlândia semana que vem. Semana que vem? Esse momento eu realmente entendi que estou saindo em breve e tava com tanto de medo. Eu gostei muito de academia, amo o esporte e lá conheci tantas pessoas novas. Especialmente gostei o professor quem morou na Alemanha três meses porque ele sabe muitos coisas da Europa.

As noites na Santafé e Sedna, tinha tão divertido!

Último dia com Laryssa e família tava estranho, não entendi que estou indo. Chegei para a casa da Juliana à meia-noite, abraçei todos e chorei e chorei e chorei. Vou sentir falta. Sempre falei que voltar pra Finlândia é mais difícil como saida para o Brasil. Quando eu saí para o Brasil, eu sabia que vou voltar em janeiro. Agora eu não posso falar o dia, o mês, o ano quando vou voltar para o Brasil, é por isso que é difícil.

Na terça-feira eu encontrei a Heidi, uma estudante de intercâmbio finlandesa que meu professor de matemática, Kariton, me falou. Gostei muito contar pra ela que aconteu para mim e escutar que aconteceu para ela. Eu tava indo para Bougainville, falei que vou estar lá ao meio dia. 12.02 horas Heidi me ligou que ela já tá lá, cade eu estou :D que bom lembrete sobre da Finlândia e pessoas finlandesas, não estão muita atrasadas. Eu tinha muitos planos para a semana e cerca de metade deles cancelado.

Na quarta-feira fui para casa da uma thailandêsa, ela voltou um dia antes como eu.

Na quinta-feira fiz últimas compras e á noite fui para Búfalo's. Muitos pessoas, a boate tava cheia. Durmi talvez duas horas e depois para o aeroporto com Juliana. A Juliana começou chorar 10 minutos antes que eu presicei ir, tá bom, vamos chorar junto. Quando saí, só tava em pé, olhei para fora e chorei, sozinha. Não entendi que o meu ano de intercãmbio terminou mas ainda presico viajar mais 30 horas. O meu vôo tava atrasado, e fui primeiro para Brasília e depois São Paulo. As pessoas de AFS em Guarulhos tavam muito muito boas! :) A Jenni chegou antes como eu, e falei quase todo o tempo em português com Jenni, finlandês.... muito estranho.

O vôo para Paris foi muito rápido. As pessoas disseram que línguas em vôo são francês, espanhol, português, italiano e árabe. Falei para a aeromoça que quero suco de laranja e ela me falou ''orange juice'' Eu pensei que agora eu posso falar em português, mas não. Chegei para Paris na manhã seguinte. Agora entendo muito bem quando brasileiros falam que europeias são fechados. Já em Paris. Em Paris temperatura tava +7 graus, sem neve. No portão vi muitas pessoas finlandesas, ouvi pessoas falando em finlândes, ficei muito raiva, não gostei nada!

Se falando inglês tava difícil, vocês não sabem como difícil tava falar suco de laranja em finlandês (=appelsiinimehu) ou obrigada (=kiitos) :D Tava chegando para Helsinki, só floresta e neve... temperatura    -14 graus. Na minha cidade natal -20 graus.

Eu tava doente uma semana quando chegei. Tenho três semanas antes vou pra escola de novo. Eu vou para aulas de português uma vez por semana. Posso falar que não tenho nenhum dia quando eu não estou pensando sobre o Brasil. Já falei para a Marina que acordei em uma noite que eu presico buscar Marina, presico buscar, ninguém não vai a buscar etc. Agora estou pensando se vou fazer universidade no Brasil ou fazer intercâmbio na universidade para o Brasil.

Eu sinto falta de todos vocês!

Beijos e abraços!

Suomessa oltu jo kohta kolme viikkoa. En oo saanu aikaseks kirjotettuu loppuvuoden tapahtumista ja Suomeen paluusta. Viimosella viikolla maanantaina pakkasin loputkii tavarat ja puolen yön aikaa vasta pääsin tukihenkilöni luokse ku lähtö vähän viivästy. Isäntäperheen hyvästeleminen oli todella outoo, eikä siitä kyynelittä selvitty. Suomesta lähteminen oli paljon helpompaa, koska tiesin että vajaa vuoden päästä tammikuussa takasin ollaa tulossa, nyt on vaa ongelmana se, että en voi sanoo tarkkaa päivää, kuukautta tai välttämättä vuottakaa milloin oon tulossa takasin.

Tukihenkilön luona vietin neljä vikaa yötä. Olin maanantaina niin innoissani ku sain sovittuu kaikkien näkemisen hyvin, ettei mikää mee päällekkäin. Tiistai aamupäivällä oli Heidin näkeminen vuorossa, STS:n kautta Goiâniassa oleva vaihtari, josta mun yks matikan ope kerto. Tääkii jäi hieman viime tippaa, mut tosi hauskaa oli. Kumpa mullakii olis ollu viel puol vuotta jäljellä. Illalla mun oli tarkotus nähä porukkaa koulusta ja sovittii että yks soittaa mulle. Siinä ootin koko illan et milloinkohan nää soittaa ja jouduin toteamaa että kukaa ei soita, enkä oo lähössä mihinkää.

Keskiviikkona oli tarkotus mennä tekemää viimoset ostokset aamulla, mut en saanu tukihenkilööni mukaa ja päätettii et mennää torstaina. Iltapäivällä lähin käymää thaimaalaisen vaihtarin Aomsinin luona, koska Aomsin lähtee päivää aikasemmin ku mie ja tukihenkilöl oli sille jotain asiaa. Illalla oli tarkotus taas mennä ulos, odottaen et joku ilmottaa mulle mitä on meneillää ja jälleen kerran jouduin pettymää. Otti niin päähän ja tuntu siltä, et kyllä sitä täältä jo joutaa pois ku ei mikää tunnu onnistuvan.

Torstaina lähettii sit ostoksille tosin suht myöhää, koska mun oli tarkotus mennä leffaa 2 päivältä. Ostoksilla ärsytti, koska mukana henkilö, joka ei tykkää käydä ostoksilla jne. ja näytti muutenkii niin tylsiintyneeltä ja silt et haluu jo lähtä. Siinä kiireessä yritin sit käydä ne kaupat mihin eniten halusin. Ei ollu mitää mahollisuutta keretä kaheks toisee shoppingii, joten peruin ite sen tapaamisen. Vikana iltana oli tarkotus lähtee baarii ja siitäkii kerkesin olla jo niin innoissani, mut eipä mun kaveri päässy, koska sillä ei ollu kyytiä, joten menin tukihenkilön ja sen serkun ja serkkujen kavereitten kanssa. Baari oli ihan täynnä ja oli kyllä tosi hauskaa, siitä huolimatta, että puolet viikon suunnitelmista oli peruuntunu.

Perjantai: lähtö Suomee. Yöunet jäi hieman vähiin, aamupala ei maistunu ja kädet tärisi vielä ennen lähtöä, koska en tajunnu et oon oikeesti lähössä. Lentokentällä kiitos mukavan virkailijan pääsin ongelmitta, vaikka oli kaks matkalaukkua, joista toinen kuulemma oli n.20kg ja toinen lähemmäs 30kg :D enkä joutunu maksamaa mitää. Hieman huoletti miten Sao Paulossa asiat tulee menemää. Tukihenkilö alko itkemää varmaa joku 10 minuuttii ennen ku mun piti lähtee turvatarkastuksee ja siinä sit yhessä itkettii. Oli niin orpo olo ku menin turvatarkastuksen läpi silmät punasena ja yksin seisoin oottamassa itkien myöhässä olevaa lentoani. Mielessä vaa pyöri, et nyt tää on sit loppu, mut olo oli niin outo, koska Suomessa olisin vasta jonkuu 30 tunnin päästä.

Lentokoneessa sain taas kuulla ku vierustoverit kuiskii: ''hei kato ulkomaalainen'', mut en jaksanu kiinnittää huomiota, ku toiset luulee etten tajunnu mitää. Hölmön lentoni takia lensin eka Brasíliaa ja sieltä vasta Sao Pauloo noin tunnin myöhässä. Hain laukkuni ja menin ulos ja katoin ihmeissäni, et eihän tääl oo ketää vastassa, ihan muutama ihminen vaa, missä AFS:n porukka? En nähny mitää kylttejä tms. onneks sit huomasin ihan tumman miehen AFS:n paita päällä, jonka kanssa mentii syömää ekana ja sen jälkee muitten vaihtareitten luo, jossa näin thaimaalaisia kavereita, joitten sisämaanlento oli peruttu edellisenä päivänä ja näin myöhästyny myös lennolta Thaimaasee. Jenni löytykii sitte Mäkistä. AFS:n porukka Sao Paulos oli niin huippuu, hauskaa oli ja aika meni tosi nopeesti. Jennin kanssa enimmäksee puhuttii keskenää portugalia, suomen kieli tuntu kummalliselta. Enkä joutunu taaskaa maksamaa mitää ylipainomaksuja, ja kotona huomasin et mul ei ollu ku joku yks tai kaks kiloo ylipainoo yhes matkalaukus. Lento Pariisii oli ehkä jonkuu puol tuntii myöhässä sateen takii. Koneessa huomasin selailessa Guarulhosin lehteä, että kentällä myydään Finlândia vodkaa.

Lento Pariisii meni mun mielestä suht nopeesti. Molempien puolella istu ranskalaiset miehet, todella rasittavat. Ja jo on kumma ku kuullutetaa, että lennolla puhutaa: ranskaa, espanjaa, portugalii, italiaa ja arabiaa. No siinä pyysin lentoemännältä suco de laranja, ni johan se kysyy enkuks juice. Portugali tulee paljon luonnollisemmin ni siinä piti yrittää muistella sanoja enkuks. Pariisissa vaihtoaikaa ei tällä kertaa ollu hirveesti. Kummallista kyllä et ennen ku ees mentii uudestaa turvatarkastuksen läpi ni passia oli kysytty jo kolme kertaa. Kunnon turvatoimet. Portille tullessa Finnairin lentoa Helsinkii ootellessa näin jo paljon suomalaisii ja kuulin suomee. Alko jotenkii ärsyttämää. Jo se et Pariisii tuli ni ihmiset on todellakii hiljasii ja nyt ymmärrän todella hyvin ku brassit sanoo et eurooppalaiset on ''sulkeutuneita''. Lento meni enimmäksee nukkuessa. Lennolla kuulutetaa; lämpötila -14 Helsingissä. Kyllä hytisytti pahemman kerran ku koneesta pääsi ulos putkiloo. Kentällä ootti äiti, sisko ja äitin veli.

Ei se ekoina päivinä mitenkää kummalliselta tuntunu olla Suomessa. Ensimmäisen viikon vietin kuumeessa, flunssassa ja yskässä. Sitte ku kaupungille ja ulos pääsi ni kyllä tuntu tyhjältä. Ihmisiä ei juuri missää. Kansalaisopistolla portugalin tunnit oon alottanu, ettei pääse unohtumaa ja mikä tärkein, että kielitaito vielä paranaa ylppäreitä ajatellen. Ekoina viikkoina pää ja ajatukset oli niin kiinni Brasiliassa, mut muu kroppa Suomessa. Ei mee päivääkää etten mieti Brasiliaa, ihmisiä siellä, mitä kaikkea tapahtu jne. Mielessä pyörii vahvasti ajatus yliopiston käymisestä Atlantin toisella puolella.

Viikon päästä torstaina takasin kouluu. Kiva saada taas kunnon päivärytmi, mut saa nähä kauan sitä jaksaa. Lomailukii alkaa jo vähän kyllästyttämää, marraskuun puol välistä ollu lomalla, eikä koulussa opiskelu ollu ihan sitä mitä Suomessa.

Viiden paivan paasta on lahto Suomee. Todennakosesti huomenna muutan tukihenkiloni luokse asumaa vikoiks paiviks, ku host-perhe lahtee tiistaina lomalle. Matkalaukut oon suht hyvin saanu pakattua, mut tassa arsyttavaa on se et tarviin viel vaikka mita tavaroita ja joudun pakkaamaa kumminkii uudestaa. Monen monta asiaa viela ostamatta ja tekematta (en oo jattany yhtaa viime tippaa). Valilla innolla ootan Suomee paluuta, valilla fiilikset on taas ihan painvastaset.

Oi gente!

Agora eu vou para academia cinco vezes por semana (geralmente), gostando muito. Aulas de spinning, -pilates e muay thai e também fazendo musculação. Os professores são muito boas.

Uma companhia aérea finlandesa (cuja vôo eu tenho Paris-Helsinki) fez greve (de novo) e cancelou mais ou menos 200 vôos por dia. Falei que vou ficar em Paris comendo pão bengala e queijo e bebendo vinho. Acho que agora a greve já terminou. Mas agora tem outro problema; neve. No aeroporto em Helsinki neve nãao é problema grande mas no outros países na Europa é. Por exemplo um dia na Europa mais ou menos 22 000 vôos estiveram cancelada por cause de neve. Aeroporto Charles de Gaulle em Paris estive fechado quando estive 10 cm de neve. Por favor não quero mais neve dia 14 e 15 de janeiro, nãao quero ficar  em Paris, quero direito para casa.

Um dia fui para aniversario de umaa menina para Pagode. Fui uma vez antes e quase desmaiei por cause de calor. Agora bebi mais água e fui pra fora primeiro quando senti muito calor .

Dia 14 até 18 de decembro viajei para Foz do Iguaçu com intercambios. Esperei minha conexão para Foz 5  horas em São Paulo. Nosso avião estava lá mas não estivemos o piloto e aeromoças. Encontrei três intercambios em São Paulo, uma menina da Bélgica, uma italiano e um alemão. Enconrei também um casal da República Tcheca. Eu tive o vôo direito para Foz mas o vôo fez a escala em Curitiba. Gostei muito de viagem. Fui também para Argentina e Paraguai. Teve muitos thailandeses, alemães e italianos, dois da Turquia, uma da Bélgica, uma da Eslováquia, umaa dos Estados Unidos, eu e brasileiros.

Natal... muito diferente como na Finlândia. Perguntei da Laryssa o que tradições voces têm na Natal. Ela falou que não tem nada. É estranho para mim.Eu posso falar várias tradições que eu tenho na Natal. Não tem neve, só chuveu muito, não tinha músicas de Natal, tava ouvindo Lady Gaga na Natal!! Mas é bom ver Natal differente. Quase todos outrs assistiram o programa da Finlândia, mas eu não. Eu fiz chifres de queijo e biscoitos de Natal! Todo mundo gostaram.

Eu tenho só 13 dias no Brasil. Posso falar que voltar pra Finlândia é 10vezes mais difícil como saida pro Brasil.

Beijos e abraços!

Paivat alkaa kaymaa jo vahii....

Reissu Foz do Iguaçuhun oli mahtava, paljon thaimaalaisii, italialaisii ja saksalaisii vaihtareit, muutamia muitakii.

Oon nyt viimosen kuukauden alkanu kaymaa kuntosalilla. Siella viihdynkii arkisin jonkuu 3-4 tuntii kayden spinning, pilates ja thai-nyrkkeilytunneilla, tehden lihaskuntoo ja kuluttaen juoksumattoo.

Joulu on jo vietetty. Kuinka kaipasinkaa Suomen jouluu. Jouluaattona aamupalaa syodessa mietin mika tast paivast tekee jouluaaton, meilla kotona on tasan kolme joulukoristetta. Yks pukki roikkuu ovessa, ruokapoydal joku kippo jos on koristeita ja tekokasvi tai joku sellanen puu (ei mikaa joulukuusi), jossa on jouluvalot. Aattona mentii sukulaisille pienella porukalla, syotii ja oli sellain lahjaleikki. Ketka halus osallistuu osti lahjan ja sit jokainen sai vuorotellen valita itelleee oman lahjan. Seuraavana paivana sain tehtya joulupipareita.

Uus  vuosi ei sekaa poikennu hirveesti normaaleista vkl:sta. Taalla nyt on se et ihmiset pukeutuu valkosii vaatteisii, koska valkonen edustaa rauhaa. Vietettii uuden vuoden aatto kotona ja meille tuli vieraita. Syotii ja no siinahan se oikeestaa oli.

En tiia yhtaa miten valmistautuu Suomee paluusee. En tiia lahenko 9 vai 10 paivan paasta mun tukihenkilolle asustamaa neljaks vikaks paivaks. No mutta kohta se on lahdettava...

O que aconteceu na minha vida...

Obs! eu não posso escrever tudo porque não sei  quem vai ler meu blog. Se você quer saber mais só me pergunta;

CALDAS NOVAS 13.-15.11.2010

Nunca fui para Caldas Country Show mas eu tive muito divertido, especialmente no domingo. Agora não dançei funk sobre o carro do Pedro embora o Diego perguntou

O MEU ANIVERSÁRIO DE 18 ANOS 16.11.2010

Finalmente 18! A Laryssa vai me levar para todas boates em Goiânia. Vou festar o meu aniversário de novo em janeiro na Finlândia.

OS MEUS ÚLTIMOS DIAS NO COLÉGIO

Agora acho que quase todo o mundo gostaram minhas balas fnlandesas que eu levei para colégio ebora em primeiro lugar pessoas pensaram balas são melhores como outras.

Encontrei um intercambio finlandês em Goiânia, comi pizza e conversei com ele.

A VIAGEM PARA BUENOS AIRES

Gostei muito de Buenos Aires, é bonito. Que legal, nós falamos português para argentinos e argentinos falam espanhol para nos e os dois entendem, até eu que não sei muitos coisas em espanhol. Agora quero só viajar mais e aprender falar espanhol.

Depois a viagem, um dia fui para colégio pegar em papel pra Finlândia.

Dia 25 de novembro fui primeiro boate em Goiãnia. Vou escrever só que gostei muito.

Um fim de semana fui para Brasília (que raiva..) Lá tive o acampamento para intercambio, último acampamento para mim. Encontrei uma menina brasileiram quem fez intercambio pra Finlãndia e falei finlandês com ela, que legal! Mas passei muito mal durante acampamento.

O que é decembro e natal sem neve? :(

As vezes fui pra universidade com Laryssa.

O meu notebook não funciona!!!

No sábado passado sai com amigos. Vou ter muito saudades gente aqui. No domingo fui para uma festa.

Já escolhi os cursos que vou estudar na Finlândia. 4º ciclo tenho matemática, biologia, língua finlandesa e literatura, alemão, dois cursos de inglês, educação física e música. Quinti ciclo: alemão, sueco, geografia, matemática, sociológia e música. Nunca mais química e física :) Vou também iniciar cursos de portguês. Aqui não achei.

Dia 14 até 18 de decembro vou viajar para Foz do Iguaçu com intercambios.

Agora tenho 35 dias no Brasil, depois vou voltar pra terra do Papai Noel (Obs! Papai Noel mora na Finlãndia, não no Pólo Norte)

Beijos

Nopeaa paivitysta

Buenos Airesin jalkee kavin koululta hakemassa todistuksen, koetta ei loytyny.

Yks viikonloppu olis ollu tosi kivat suunnitelmat valmiina ni enkohan keskiviikkona kuule toiselta vaihtarilta et vkl:na on AFS:n leiri Brasíliassa. AFS:lta sain kuulla vast torstaina iltapaivalla. Kylla taa jarjesto taas toimii tosi hyvin. Ei siina muu auttanu ku lahtee leirille. Tuloksena huonovointisuus, oksentelu, maha sekasin jne. Tapasin kylla yhen brassityton, joka oli ollu vast Suomes vaihos ja sen kanssa juttelin suomee, muuten leiri ei ollu kummonen.

Muuten ollu Laryssan mukana toissa, yliopistolla, vkl:n ulkona jne.

Nii ja mun lappari ei suostu enaa tekemaa yhteistyota mun kanssa. Musta naytto ja hiiri vaa nakyy. Yks paiva vaa kaynnistin ja siita se jumitus alko. Olis tassa kiva tietaa mika paiva tarkallee ostin koneeni ku muistikuva et tammikuussa ja vuoden takuu. Nyt ku olis netti ni ei oo sit konetta. Hyvin menee.

Eileen oltii yhessa festassa, jossa oli musiikkia Riosta. Ei siella kauaa viihdytty ku multa meinas lahtee jalat alta ku hirveen kuuma. Taa tais olla neljas kerta taalla ollessa. Varmaan verensokeritkii oli alhaalla.

Ens viikon tiistaina lahen viideks paivaks Foz do Iguaçu retkelle vaihtareitten kanssa.

Sit onkii kohta jo joulu, uus vuosi ja Suomee lahto 38 paivan paasta.

Hyvaa itsenaisyyspaivaa Suomee!

BUENOS AIRES, ARGENTIINA 18.-22.11.2010


Mun hermoloma. Kyllä se olin taas minä, joka saa neuvoa muita jotka ei ota asioista yhtää selvää etukätee. Tuntia aikasemmin pitää olla VIIMEISTÄÄN lentokentällä GOL lentoyhtiön kansainvälisillä lennoilla. Mun viisas host-äiti sano et joo ihan hyvin voi mennä 40 minuuttii aikasemmin. Siinä taas sain miettii et myöhästytääkö lennolta vai ei. Myöhässä oltii, mut päästii tekemää viel check-in, onneks. Siinä nyt kesti vähän kauemmin ku työntekijän piti selvittää, että tarviinko viisumii Argentiinaa ja kauan mun passi on voimassa jne. Meijän lento ja 9 muuta lentoo ennen meitä oli myöhässä, koska oli hirvee sumu. Lopulta oltii aikataulusta jäljessä vaa tunti, mikä ei haitannu yhtää, koska vaihtoaika Sao Paulossa oli n. 6 tuntii.

Lento Sao Paulosta Buenos Airesii oli myös myöhässä noin tunnin. Lennolla mun vieressä istu yhdysvaltalainen 87-vuotias mies. Miten ylpee olinkaa siitä, ikää kumminkii paljon ja yksin matkusti, täytti ite maahantulolaput jne. Leivän suojapaperin ja piparipussin tälle miehelle vaa avasin.

Eka ajatus Buenos Airesista oli ku päästii lentokentältä; ''Täähän muistuttaa tosi paljon Suomee''. Meijän hostelli oli taas ihan uudenlainen kokemus. Huone muistutti lähinnä opiskelijakämppää. Huoneissa ei ollu vessoja, vaa joka kerroksessa oli yhteiset kylpyhuoneet.

Ekana iltana meijän huoneessa oli neljä argentiinalaista jätkää. Katottii mitä ihmettä, mut ne lähti 10 aikaa illalla. Ennen meitä hostelli oli melkee täynnä argentiinalaisii opiskelijoita. Eka yö nukuttii kahestaa. Toisena yönä meijän huoneessa yöpy perulainen nainen ja hänen ranskalainen mies. Kolmantena yönä oli pariskunta Briteistä. Se mies oli niin hermoheikko, kuunteli jokaista rapinaa. Hostellissa nyt soi musiikki myöhää yleisissä tiloissa ja oli muutenkii meluu. Me noustii Laryssan kaa puolenyön aikaa ylös laittautumaa baarii ja ku menin viemää tavaroit huoneesee ni en tietenkää laittanu valoja päälle vaa jätin oven vähän raollee et tulee sen verran valoo et näen jotain. Tää britti mies oli heti, voitko laittaa oven kiinni et me yritetää nukkuu. (se nainen ei valittanu mitää vaa nukku). Seuraavaan aamuna tultii kotii 7 jälkee ja Laryssa kävi nukkumaa ja mie avasin koneen. Sattumalta mulla oli äänet täysillä ku olin viimeeks jutellu skypessä, ni tietyst kuulu käynnistysääni ni johan brittimies oli heti; voitko mennä muualle sen koneen kanssa et ne yrittää nukkuu yöllä. Sanoin kyl et kello on yli 7 aamulla, mut lähin kumminkii tunniks sit yleisii tiloihin. Vikana yönä meijän huoneessa oli saksalainen ja etelä-afrikkalainen mies. Nää kaikki, jotka yöpy tän loman aikana meijän huoneessa oli reppumatkaajii. Vikana aamuna selvis, et meille oli annettu väärän huoneen avaimet. Tosi kiva!

Buenos Airesis käveltii tosi paljon kaupungil, tehtii ostoksii jne. Tykkäsin niin paljon ku me puhuttii portugalii ja meille puhuttii espanjaa ja molemmat ymmärti toisiaa ihan hyvin. Nyt on hinku alkaa opiskelemaa myös espanjaa ja matkustaa vaa enemmän. Kahtena iltana käytii klubeilla. Eka ilta oli niin mahtava. Tälläin klubi, jos on yleensä paljon turisteja. Tutustuttii siellä mm. jenkkeihin, hollantilaisee, meksikolaisii, argentiinalaisee jne. Toinen klubi oli huonompi, enemmän argentiinalaisii ja huonompaa musiikkii.

Olin ottanu mukaani ne vähäset vähän lämpöset vaatteet mitä mulla täällä on mukana, koska säätiedotuksen mukaa Buenos Airesissa olis 15-25 astetta lämpöö. Täällä oon jo ihan jäässä ku on +25. Mut Buenos Airesissa oli kuuma, tuntu paljon kuumemmalta mitä Goiâniassa. Aurinko paisto joka päivä, eikä vettä satanu. Vikana aamuna ku lähettii ni oli vähän vilposaa ulkona just joku +15, mut lentokentällä oli pirun kylmä. En muista milloin oon viimeeks palellu niin paljon.

Olin jo edellisenä päivän ollu vähän kipeen olonen. Ei mikää yllätys. Sanoin jo ennen lomaa, et oon sit taas kipeenä loman jälkee. Lähes aina ollu; ku tulin Goiâniaa, Brasília-, Caldas Novas-, Rio-retken jälkee jne. Lento oli taas jonkuu tunnin myöhässä, ei se mitää, koska vaihtoaika Sao Paulossa oli n.8 tuntii. Kotimatka oli niin järkyttä, kesti n. 18 tuntii siitä ku lähettii hostelilta ja oltii Goiânian lentokentällä. Kotiipaluu muutenkii masentaa. Luultavasti olin kuumeessa ku vähän välii kauheen kuuma ja kylmä, kurkku tuli kipeeks, päätä särki ja oli huono olo. Ja ensimmäistä kertaa kärsin kauheesta korvakivusta lentokoneessa. Olin jo muutenkii vähän tukossa flunssan takii. Buenos Aires-Sao Paulo lennolla korvat ei menny lukkoo nousun ja laskun aikana vaa lennon aikana, ja toisee korvaa tuli niin hirvee kipu. Se helpotti ja loppu Sao Paulossa. Sao Paulo-Goiânia lennolla taas sama juttu.

Vähän etuajassa tultii perille ja olin pukeutunu kunnolla ja Laryssan yliopistolt yks kysy et mites sul voi olla kylmä ku oot Suomesta? Ei oo eka, joka kysyy. Meinaaks nää et jos oot Suomesta, jossa on talvella kylmä ni sulla ei ikinä voi olla kylmä. Jos samalla logiikalla mennää ni brasseilla ei ikinä pitäis olla kuuma, koska ne on brasilialaisii.

En tykänny yhtää palata kotii. Saavuttii puolen yön aikaa kentälle ja host-vanhemmat kyllä tuli hakemaa molemmat (ei minuu vaa kukaa hakenu ku tulin Riosta iltapäivällä). Olin niin kipee ni eiköhän sitä taas ihmetellä et mites Hanna on niin hiljanen. Vaikka olisinkii ollu terve ni ei huvittanu jutella mitää, koska tuntu et ei näitä taaskaa kiinnosta mun asiat. Kyllä host-siskolta kysyttii hirveesti, mut ei multa kysytti mitää. Tän takii en just tykkää tulla mistää. Tietyst olisin halunnu kertoo mitä kaikkee on tapahtunu, mut ihan turhaa näen sitä vaivaa ku ei ketää kiinnosta.

Onneks olin saanu vähän myöhässä synttärikortteja Suomesta ja seuraavana päivänä äiti soitti ja sain kerrottuu jollekkii jota oikeesti kiinnostaa mitä kaikkee on tapahtunu. Kuvia laitan myöhemmin ku nyt on tuhat asiaa mitkä pitäis hoitaa samaa aikaa.

Synttärit

Olin oottanu niin kauan tätä päivää ja yhtä kauan pelänny tätä päivää. Luulin, et siitä tulis yks parhaista päivistä täällä, voisin laittautuu kunnolla ja olla nättinä ja juhlii omii synttäreitä. Se ei todellakaa ollu sieltä parhaimmasta päästä vaa huonommista, jonka haluisin vaa unohtaa.

Noh aamulla host-perhe tuli herättämää minut laulamalla Paljon onnea -laulun, mut luulempa, että sen takii tuli, koska host-äiti lähti aamulla taas kauneusleikkauksee, ei muuten kukaa olis ollu viel hereillä. Koulussa oli parempi. Vein Suomi makeisii kouluu ja sain paljon onnitteluja. Jotkuu ihmiset sentää on aitoja.

Suomesta sain pari puheluu koulun jälkee, mitkä piristi päivää, mut samalla kuulin huonoja uutisia, mistä en kertonu host-perheelle, koska aikasemmin ku oon jostain kertonu ni on tullu vaa pahempi mieli, koska ei nää ymmärrä, eikä näitä kiinnosta pahemmin.

Näin vaa host-isän pikasesti koulun jälkee ku se lähti takasin töihin. Muuten vietinkii päivän ilta 8 asti yksin ja tiesin ettei mulle mitää synttäreitä järjestetty. Ihme, että nettitikun sain hetkeks, mut todellakii vaa hetkeks, koska host-isä välttämättä tarvi nettitikkuja (mitä ihmettelen, koska näillä on töissä nettiyhteys mitä voi käyttää, hyvä et mulle suotii se vajaa tunti aikaa)

Illalla host-äiti tuli leikkauksesta, ja host-veli, sen vaimo ja host-äitin äiti oli meillä. Oli ne ostanu sellasen minikakun, joka syötii illalla. Siinä mun mahtava 18-vuotispäivä. Tuskin muut olis edes ollu paikal, jos host-äiti ei olis ollu leikkaukses. On kyllä niin fiksuu touhuu, käydää rasvaimuissa ja missä korjausleikkauksis vai mitä nyt onkaa ja heti sen jälkee syödää kakkuu yms. Oon niin pettyny, mie oon raahautunu lähes jokaisille synttäreille vaikka oon ollu kuinka väsyny ni kukaa ei viittiny järjestää mulle synttäreitä. Parempi vaa unohtaa koko päivä. Onneks Suomessa on sentää ihmisiä, jotka oikeesti välittää.

 

CALDAS NOVAS (sunnuntai-maanantai 14.-15.11)

Uus päivitys, koska tää päivä oli pitkästä aikaa taas yks niistä päivistä, jollain rakastan Brasiliaa. Näin pitkästä aikaa taas ''meijän'' porukan, oikeesti ei olla nähty moneen kuukautee. Kamilan näin jo lauantaina, mut sunnuntaina näin myös lähes kaikki muutkii. Niitten kaa on vaa aina niin hauskaa. Mentii Pedron ja muitten kämpille (en tiiä oliks ne jotain vuokrataloi, rivitaloja kumminkii). Vietettii päivä ulkona uima-altailla, minkä kyllä huomas ku olin tulipunanen illalla. Hieman siinä illalla kuumotti ihoja ja oli kivan herkkä.

Mut nyt huomas et oon alkanu lähentymää ihmisten kanssa paljon enemmän, mikä on tosi hyvä juttu. Sain kuulla siitä et mitäs sitte ku Hanna lähtee takasin johonkii Suomee? (harmi ku tähän ei saa laitettuu äänensävyy millä toi juttu tuli) Näille jää pien aukko ku mie en oo mukana, mut mun pitää sanoo heipat monelle ku nää sanoo vaa mulle.

Illalla oli tarkotus mennä showhun ja oltii jo valmiina ja menossa. Pari jätkää tökkäs mun selkää ja oli sillee ohhoh.... (hienot rusketusrajat). Lopulta ei kumminkaa menty showhun, tai no ne meni joilla oli jo liput. Nyt liput olis ollu 100 realii, mut jäljel oli vaa yks suurempi nimi. Päädyin taas kattomaa ja kuuntelemaa showta hotellin ikkunasta yöllä, koska en pystyny nukkumaa ku maha oli niin kipee etten pystyny nukkumaa mahallani (niiku normaalisti), enkä kyljelläni ku kädet oli niin kipeet auringon jäljiltä. Ja kyllä se myös sunnuntai yönäkii vähän sato.

Ei se mitää, sunnuntai oli muuten mahtava päivä, jonka tuun muistamaa.

CALDAS NOVAS (lauantai 13.11)

13.-15.11, tätä vkl:a (+ma) on ootettu kauan, koska Caldas Novasissa oli Caldas Country Show, Brasilian suurin sertaneja tapahtuma. Tästä puhuttii varmaa jo joku kolme kuukautta et mennää, mut lopputulos oli et ei menty showhun.. Koko vkl oli taas sellast hirveet ylä- ja alamäkee.

Äääh.. en jaksa nyt välittää jos joku yrittää kääntää mun tekstejä ja saa jotain selville. Lähettii siis koko host-perhe. Mul alko jo hermoja kiristämää heti alussa ku host-isä sano taas et oon hiljanen, enkä keskustele. Laryssa sentää ''puolusti'' minuu et Hanna kyl juttelee mun kans paljon. Jos mul ei oo mitää sanottavaa ni en ala teeskentelemää mitää. Host-äiti kysy et juttelinko jo tukihenkilön kanssa siitä et MEEN host-veljen ja sen vaimon luo viimosiks päiväks. Kuka sano et meen sinne? Kukaa ei oo ees kysyny haluunko mennä? Vastasin et en, vaikka oikeesti olin jo jutellu ja sanonu etten haluu mennä sinne vaa tukihenkilön luo ja tukihenkilölle se on ok, ei mun tarvi mennä mun host-veljelle.

Matkalla pysähyttii tyylii joka paikkaa mihin host-äiti halus, mut sit ku käytii syömäs ja mie ostin jäätelön (omilla rahoillani ku en halunnu sitä mitä muut söi) ni ei voinu sit oottaa minuuttii tai kahta et olin syöny jäätelön vaa piti ottaa autoo mukaa.

Onneks Caldasissa meijän host-serkut ja toisen tyttöystävä tuli suht nopeesti ja lähettii hotellilt nuoret ajamaa kaupunkii. Caldas on pieni kaupunki. Vuonna 2007 tai 2008 oli n. 30 000 kävijää täs Caldas Country Show:ssa, vuonna 2010 ootettii 90 000 kävijää. Eniten oli just porukkaa Goiâniasta ja Brasíliasta, mut muistakii osavaltioist mm. Mato Grossosta, Minas Gerasista ja Sao Paulosta asti oli paljon porukkaa. Caldas Novasin hotellit ja vuokra-asunnot oli ollu tyhjillää monta kuukautta ennen tätä vkl, koska Caldas Country Show kerää niin hirveen paljon ihmisii Caldasii.

Sen kyllä huomas, tiet oli ihan tukossa. Autolla ei päässy eteepäin. ''Ajettii'' neljä tuntii pääsemättä juuri mihinkää ja lopulta osa meistä (mm. minä) käveltii kaupunki ympäri takasin hotellille. Meininki oli silti mahtava.

Ihan niiku mulla ei jo aikasemmin ollu menny hermot host-äitii ni illalla meni niin hermot host-isää. Meijän nuorten oli tarkotus mennä show:hun lauantaina, mut mitä päiväl kuultii ni liput oli tosi kalliita ja illal alko viel satamaa. Juteltii siin host-isän ja muitten kanssa ja sanoin et haluun todellakii mennä, jos vettää sataa ni satakoot ja jotain tuli puhetta lippujen hinnoista. Lopputulos oli se, et host-isä alko jotain tyylii väittää et mie en tajuu rahan arvoo et niille se on paljon rahaa jne. siis jotain niin ihme juttui. Host-isä oli kyl kaljaa juonu, mut ei se ennen oo ollu tollanen. Yritin lopettaas sen keskustelun, mut host-isä vaa jatko ja jatko, lopulta lähin sisälle ku en jaksanu kuunnella sitä samaa jauhamista 24/7. Caldasis oli aina et ku oltii nuorten kanssa ni oli tosi hauskaa, mut aina ku näin hostit ni alko vaa ahistamaa ja ärsyttämää.

Lähettii kyllä sieltä, mut ei kumminkaa menty showhun ku vettä tuli kaatamalla, oli hirveen kylmä ja liput oli vissii 280 realii pelkkä lauantai (jos ois ostanu liput aikasemmin ni vissii 200 realii molemmat päivät). Aateltii, et mennää sunnuntaina sitte. Yöllä katoin ja kuuntelin showta hotellihuoneen ikkunasta.

En nyt huvita hirveesti päivitellä blogia pahemmin.

Noh alotetaa koulusta. Koulussa on ollu vähän enemmän tosi hyvii päivii, mut myös niitä normaaleja tylsii päivii. Mun osalta koulu on ohi jo. En oikee tiiä onks se hyvä vai huono juttu. Ei enää aikasia herätyksiä ja tylsistymistä tunneilla, mut ei myöskää normaalii päivärytmiä ja tekemistä. Koulussa pitää viel käydä hakemassa todistus (jos joku nyt on muistanu tehä sen) ja yhen kokeen haluisin takasin.

Oon nukkunu monena yönä huonosti, ku oon nähny hirveesti painajaisii, mikä meinaa sitä että tunneilla on menny usemman kerran silmät kiinni ku ne ei vaa pysy auki, mut ei kukaa ikinä oo mitää sanonu, vaikka kerran ''heräsin'' ku koulun henkilönkunnan mies oli ovella (vastaa kurinpidosta) ja toinen päivä sama mies oli jo sanonu muille nukkumisesta.

Laryssan kanssa tullaa hyvin juttuu, muut saman katon alla asuvat on sitte ihan toinen juttu. Vieläkii vaivaa se etten tunnne oloani oikee kotosaks ja suhde host-vanhempii tuntuu vaa etääntyvän. Enemmän menee vaa hermot ja oon mieluummin hiljaa ku alan väittämää vastaa, koska täällä nyt useimmat ihmiset luulee olevansa aina oikeessa. Harvemmin on sellast tunnetta et jes pääsen kotii, enemmänkii eikä taas sinne. Esim. jos ollaa Laryssan kaa ulkona tai jossain muualla ku kotona on tosi hauskaa, harvemmin kotona on mitää hauskaa tapahtunu.

Host-perhe ku on lähössä lomalle tammikuussa ja mie vietän neljä vikaa päivää jossain muualla. Tukihenkilön kanssa olin jo puhunu aikasemmin ja se sano et voin olla sen luona ne neljä vikaa päivää, mistä kerroin myös host-perheelle. No yks päivä tulin koulust ja host-äiti sano et voin olla ne neljä vikaa päivää mun host-veljen ja sen vaimon luona. Mul alko niin kiehumaa päässä. Se oli jo sovittu et asun tukihenkilön luona, ni miks tää menee puhumaa mun selän takana ja ees kysymää ku kaikki oli hoidossa. Silloin ku oikeesti tarviin apuu ni eipä näistä oo apuu, mut sit ku en tarvi ni johan pitää mennä sotkemaa asioit vaa enemmän. En tajuu mitä näil on mun tukihenkilöö vastaa tai yleensäkii kaikkee mitä haluun tehä ite. Sanoin vaa et juttelen tukihenkilölle en muuta.

Päivitystä

En oo päivittäny blogii ikuisuutee johtuen siitä, ettei oo ollu oikee netti käytössä.

Tällä hetkellä Buenos Airesissa (näinkii kauas piti lähtee, että netti löytyy) ja rakastan tätä kaupunkii. Oon tavannu hirveest ihmisii eri maista; Argentiinast, Perusta, Ranskasta, Jenkeistä, Kanadasta, Hollannista, Briteistä, Meksikosta jne. Oon täällä siis Laryssan kanssa ''kansainvälisessä kongressissa'' (totuus on vähän toinen). Kaupunkii kierretty, kävelty hirveest, ihan väsyneit nyt. Eileen käytii klubilla, tänää uudestaa. Mahtava meininki!!

Maanantaina lähtää takasin, eikä mulla nyt Goiâniassa oo oikee hirveesti ootettavaa. Koulu on mun osalta loppunu, koska on vaa kokeita ja jotain mihin mun ei tarvi osallistuu. Pitää kumminkii käydä hakemas koe ja todistus.Goiâniassa odottaa klubit, futispeli ja shoppailua :D (ja blogin päivitystä jos nettiyhteys löytyy)

Ei mikää yllätys, että mie alan taas tulemaa kipeeks aina ku matkustan. Kello on noin 22 illalla, baarii lähtää varmaa 2 aikoihin yöllä mikä täällä on tosi aikasta. Monet lähtee baareihin vast joskus 3-4 aikaa yöllä :D

Koulu alkaa jo kohta olemaa lopuillaa, en ihan tarkallee tiiä milloin se loppuu ku lähen Argentiinaa. Sain tänää maailman sulosimman hirvipehmolelun ja vähän muuta Suomesta vietäväks koululle. Hirven mukana oleva teksti oli kyllä hyvä;

''Kauniiden vuorien, tuntureiden, saariston ja tuhansien kristallinkirkkaiden järvien ja koskemattomien lahtien lomasta löydät maat, jotka yhdessä muodostavat Skandinavian. Siellä ihmiset ovat rauhallisia, maanläheisiä ja hyvin ystävällisiä. Valitset sitten minkä tahansa skandinaavisista maista, tulet aina saamaan jotain fantastista nautittavaa.

Minun nimeni on... RUNE OF SCANDINAVIA

ja olen skandinaavisen metsän kuningas.

Elän siellä n. 300 000 serkkuni kanssa ja vietän pääasiassa aikaani etsien tuoreita versoja ja mustikanvarpuja syötäväksi. Saatan kasvaa 2,5 metriä korkeaksi ja pystyn juoksemaa jopa 70 km tuntivauhdilla. Kesäisin rakastan uida ja sukeltaa. Saatan pysytellä veden alla melkeinpä 5 minuuttia ja syödä tuoreita lumpeenvarsia, jotka pitävät turkkini kiiltävänä. Syksyisin järjestän kaverieni kanssa juhlia. Joissa välillä humallumme ylikypsistä omenista. Silloin tapaamme leikitellä ihmisten kanssa ja jahdata heitä puutarhoissaan! Parasta mitä tiedämme on, kun joku taputtelee suurta turpaamme tai rapsuttaa meitä korvan takaa. Jos löydät metsästä puun, jonka kuorta on rikottu, niin varmaan joku meistä on teroittanut sarviaan sitä vasten. Jos näet kolmion, jossa on meidän kuvamme, tarkoittaa se, että saatamme ilmestyä tielle, sillä hyviä tienylityspaikkoja ei meille hirville ole. Ajele varovaisesti, ettet törmää kehenkään meistä.''

Matkustelua

Fortalezan matka jää väliin, mut on tässä tulossa pari muuta reissua.  Saatii vihdoin ostettuu Laryssan kanssa matkat Buenos Airesii, Argentiinaa. Tosin olisin säästäny n.300 realii, jos tää ihana Rion AFS olis vastannu mun viisumista. Olis pitäny heti vaa kysyy Suomesta ku homma täällä ei tunnu toimivan. Argentiinaa lähetää 18. marraskuuta, ja takasin tullaa 22. marraskuuta.

Joulukuussa lähen taas Belo Brasilin kautta vaihtareitten kanssa Foz do Iguaçu -retkelle. Etelään kattomaan vesiputouksia, Argentiinan ja Paraguayn puolelle jne.

PS. Brasilia sai eileen ensimmäisen naispresidentin! Vihdoinkii ne vaalikampanjat on ohi!

Paluupäivä

Sen pitäis nyt olla sitte selvä. Tammikuun 14. päivä lähen Sao Paulosta 18.40 yölennolla Pariisii, Pariisissa vaihto ja Suomessa pitäis olla 15. tammikuuta n.14.50. Fortalezan matka jää välii, mut säästän ne rahat sitte johonkii muuhun. Lentoa Sao Paulon kentälle en vielä tiiä. Enkä tiiä missä tuun viettämää vikat päiväni ku host-perhe on Fortalezassa. 75 päivää, ja hytisen Suomessa!

Seilaulua sinne ja tänne

Yritän tiivistää viime viikon tapahtumat. Yskä ja kurkkukipu vihdoin loppunu. Maananataina iski ''paniikki'' ku matikan ope laski niitä vähäsiä tunteja mitä meillä on jäljellä. En oo yhtää valmistautunu siihen, et koulu loppuu. Minuu pidettii taas niin tyhmänä ku meijän koulun oppilas kysy portugaliks, et onks mun pöydäs tilaa jos se laittaa repun siihen, ni tän kaveri oli heti et mie en puhu portugalii. Mitä nää oikeesti kuvittelee? Ketutti niin paljon ja sanoin sille tytölle portugaliks et kyl ymmärsin.

Tiistaina tuli 8 kk täytee! Ekaa kertaa tällä lukukaudella olin hitusen myöhässä, ku opettaja oli jo luokassa. Oon oottanu vastausta koko viikon Belo Brasililta, mut ilmeisesti ne on toiselle retkellä ni ei oo viel vastannu.

Keskiviikkona päivän kivoin tunti hissa jäi välistä, ja tilalle tuli varmaa pahin mahollinen toinen maantieto. Minuu ärsyttää välil niin paljon ku sen opetus on niin USA-vastasta sen oman mielipiteen/taustan takii.

Kotii tultua alko sitte taas koko loppuviikon kestävä selvittely paluupäivän kanssa. Suomen AFS oli soittanu äitille, et paluupäivä on 14. tammikuuta. (taustalla on se et host-perhe olis lähössä 11.-18.01 lomalle) ja jos paluupäivää vaihtaa ni pitää maksaa sisänen lento ite ja vakuutus, joka saattaa tulla suhteellisen kalliiks + Sao Paulossa ei oo ketää AFS:n edustajaa auttamassa. Kyllä harmitti, etenkii Laryssan puolesta. Aloin juttelemaa Laryssan kanssa ja se ehotti, et jos lähtisin muutamaks päiväks. En nää siin mitää järkee et olisin yhen kokonaisen päivän vaa siellä ja maksaisin kalliit lennot. AFS:n tän alueen pressa Stephannie ja Laryssa jutteli. Stephannie sano taas et paluupäivää voi vaihtaa, eikä tarvi maksaa lentoja ja vakuutuksia ite. Kumpaa siinä nyt sit uskoo, Suomen vai Brasilian AFS:ää. Äiti soitti viel toisen kerran ja kerroin sille taas mikä tilanne nyt on ja laitoin Silvastille sähköpostii. Keskiviikkona en voinu enempää tehä, piti oottaa seuraavaa päivää.

Torstaina pientä helotusta, koulukyyti tulee nykyää 10 minuuttii myöhemmin. Saan nukkua aamulla pidempää, vaikka ei niitä koulupäiviä montaa oo jäljellä. Ihana Suomen AFS ku sieltä saa heti vastauksen (vink vink, Rio vois ottaa mallii). Silvasti vastas et yleinen käytäntö on se, et joutuu ite maksamaa, ja jos tehää poikkeus ni se on kiinni isäntämaan AFS:stä ja USA:n päästä, joka hoitaa vakuutukset. Silvasti lupas ottaa molempii yhteyttä. Kysyin myös mun viisumista, et voinko lähtee Argentiinaa ja sain heti vastauksen et voin. Riosta sitä vastausta, ei ikinä kuulunu. Kerroin taas Stephannielle et mitä uutta, ja se edellee vakuutti et lennot voi vaihtaa, et oottaa nyt Suomen AFS:n vastausta. En tajuu mitä outoo siinä on et Suomen AFS on suoraa yhteydessä minuu, eikä Rion kautta. Stephannien mielestä sellasta ei ikinä tapahu.

Mun yhet bikinitkii on kadonnu. Että minuu ärsyttää ku tavarat ei pysy tallessa, eikä voi kunnolla luottaa ihmisii. Kuinka ootankaa et pääsen Suomee ja voin pitää tavarani esillä ilman et tarvii pelätä et kuka vie ja mitä seuraavaks. Ja et ihmisii voi luottaa paljon enemmän ku täällä. Host-perhe oli kysyny sisäköltä, et onks se nähny niitä, mut ei kuulemma oo. Otti niin päähän ku host-äiti tuli kysymää et oonko lähössä sinne lomalla vai en, et se pitäis tänää maksaa. Kiva ku minuu aina infotaa näist tärkeist asioist ajoissa. Silvasti vahvisti Rion AFS:ltä et jos jään pidemmäks aikaa ni pitää ite maksaa sisänen lento ja ottaa ylimääränen vakuutus.

Sensuuri on taas suuri, kaikkea ei voi ihan kirjottaa ku ei tiiä kuka lukee. Lauantaina käytii leffas kattoo brasilialainen leffa nimeltää; Trop de Elite, joka sijotti Rioo mm. slummeihin. Kauheeta räiskintää koko ajan. Vähän välii joku ampu toisen hengiltä. Sunnuntaina meille tuli taas hirveesti sukulaisia, eikä kukaa taaskaa viittiny mainita mulle koko asiasta.

8 meses no Brasil! (dia 26 de outobro)

Na verdade, na segunda-feira eu entendi muito bem que tempo passa muito rápido. Na aula do Kariton, ele calculou quantos aulas nós temos. Eu entendi que minhas aulas no Planeta são quase cabo. Meu ano no Brasil é quase cabo. Eu não tenho preparar-se!

Se algum pensa porque eu não escrevo muito em português no meu blog, porque meu blog é mais pra minha família, parentes e amigos na Finlândia.

Curtomente que eu tenho fazer. Fui andar com minha irmã hospedeira pra Parque Flamboyant e assistir jogo entre Atlético e Vasco. Eu nunca antes fui assistir futebol pra estádio, não na Finlândia, não no Brasil. Minha mãe ligou da Finlândia. Todo mundo sempre perguntam tenho eu ligar pra minha mãe. Mas é muito mais barato liga da Finlândia pro Brasil, como do Brasil pra Finlândia. E nós enviamos muitos e-mails. Minha mãe e outra tia ligam pra mim as vezes, mas não presicam ligar cada semana.

Um dia quando eu fui comprar pastel, um menino do Planeta veio com dinheiros: ''pode comprar pra me?''. Eu olhei e pensei quem ele é? Na aula de inlgês professor me perguntou perguntas que ninguém dos professores não vão perguntar na Finlândia, mas estou no Brasil :D. No Brasil professores/professoras e alunos são mais amigos como na Finlândia.

Tinha muito dor de garganta e tosse.

Agora que todos querem saber. Eu vou voltar pra Finlândia dia 14 de janeiro, conexão em Paris e vou chegar pra Helsinki-Vantaa aeroporto dia 15 mais ou menos 3 horas à tarde. Ainda não sei meu vôo Goiânia-São Paulo, só São Paulo-Paris-Helsinki. Minha familía hospedeira vai viajar pra Fortaleza dia 11 até 18 de janeiro, eu não vou. Não sei ainda onde eu vou morar últimos dias no Brasil. Eu não vou mudar meu dia do regresso, porque se eu vou mudar eu presico pagar vôo Goiânia-São Paulo, pagar seguro e ninguém me não ajuda no aeroporto em São Paulo.

Mas eu vou viajar pra Buenos Aires Argentina em novembro com minha irmã hospedeira e pra Foz do Iguaçu em dezembro com outros intercambios.

''Kuva kertoo enemmän ku 1000 sanaa''

Tää kuvaa hyvin tätä viikkoa, yhtä jyrkkää alamäkeä vaa.

Huomenna, jos jaksan ni voin tarkentaa enemmän, mieliala nyt ei oo mitenkää korkee.

Näistä päivistä tykkään! Eileen oli tosi kiva päivä. Hirvee kurkkukipu ja yskä on vaivannu viimepäivät, mut viime yönä taisin jopa nukkuu hetken ku näin unta, tai no painajaista. Olin jo takasin Suomes ja Kouvolas. Manskilla oltii Lauran ja Riitan kanssa. Oltii menossa syömää, noi oli menos mäkkii, mut mie halusin subin. Tiimarin kohalle oli ilmestyny Subway, mut sielt oli kaikki leivät loppunu. Täytteinäkii löyty vaa keitettyjä perunoita :o Myyjä puhu kumminkii portugalii, ja sano et niil on vaa piparminttukeppejä. En mie mitää piparminttuu halunnu ja lähin pettyneenä pois. Sit mentii uudistuneesee ostoskeskuksee ja johonkii toimistoo. Ostoskeskuksessa oli sit joku ampuja liikkeellä ja ihan paniikissa oltii vaa jossain huoneessa ja pelättii milloin joku tulee sinne sisää... Oli kyllä helpotus herätä aamulla.

Koulussakii meni ihan hyvin perjantaiks. Perjantai on tylsin päivä viikossa. Puhuin portugalii varmaa enemmän ku koskaa, tuntu jotenkii luonnollisemmalta ja helpommalta ku ennen. Koulun jälkee menin ostamaa koulutarvikkeita. Miten ihana olikaa mennä kauppaa ku myyjät tuntee minut ja puhuin sujuvaa portugalii. Kukaa ei kertaakaa kysyny et mitä sanoin tai et ei ymmärrä. Kävin samas kaupas ostamas ihan ekat koulutarvikkeet ja portugalin puhuminen oli melkee nollassa. Nyt ilman ongelmii! Kauhee miten se aika juoksee hirveetä vauhtia!

Iltapäivällä menin tekemää kokeita. Nyt tiedän jopa et kokeet alkaa 14.15, mut jonkuu verran myöhäs voi ilmeisesti tulla myös. Ennen kokeita, joku tyttö tuli mun luo: Hanna etkös sie ookkii Ranskasta? (mietin et kukakohan tää tyttö ees on, oonko nähny sen aikasemmin, en muista). En ole, Suomesto. No tiiätkö silti mikä on ''minä rakastan sinua'' ranskaks. En :D Kokeet tein tällä kertaa luokassa nro: 5, joka oli ihanan iso luokka ja tilaakii oli. Kokeina oli siis bilsa, enkku ja espanja. Kauheen ahistavaa aluks ku kokeen valvoja seiso lähes koko ajan mun pulpetin eessä ja muutenkii ravas ees takasin (istuin siis eturivissä). Tähän luokkaa missä mie olin ni tehtii yllätystarkastus, ettei kukaa oo kirjottanu käsii mitää muistiinpanoja, housujen ja hupparien taskut tutkittii jne. Joku tyttö lähti tän seurauksena itku silmässä luokasta...

Kotii kerkesin kuuden aikoihin illalla, suihku ja hetki kotona ja lähettii leffaa Laryssan kanssa. Jonka jälkee viel haettii pari muuta ja mentii syömää. Kotona yhen aikaa yöllä ja niin valmis nukkumaa. En  ikinä saa näistä päivityksistä sellasii lyhyitä ja tiiviitä.