Että tällänen päivä!

Innostus, ällötys, kauhistus, helpotus, pitkästyminen, väsymys, nälkä, epätoivosuus, ärstymys, onnistuminen. Näillä sanoilla vois hyvin kuvata tätä päivää.

Aamu alko ihan normaalisti ruokaa asti, jonka jälkee oli tarkotus lähtee ostamaa mulle adapteri. Luulin, että siitä tulee ihan vaa pikanen reissu, päinvastoin. Lähettii siinä kahen aikaa päivällä host-äitin ja Laryssan kanssa. Ensin en tiiä mihin mentii mut host-äiti kävi jossain ja me ootettii Laryssan kanssa autossa. Host-äitillä kesti ikuisuus. Sitte mentii lääkäriin, tarkemmin plastiikkakirurgille, missä Laryssa kävi kauneusleikkauksessa. Se oli mulle järkytys! Ensinnäkii suht iso talo ja siel oli vissii vaa yks lääkäri silloin töissä. En halunnu jäädä istumaa yksin ns. eteisee, vaikutti hämärältä paikalta. Menin sitte näitten mukaa. Sen voin sanona, älkää ikinä menkö mihinkää kauneusleikkauksee! (ainakaa täällä). Tää vastaanottohuone, jossa oli kyllä ovi mutta ei sitä suljettu edes. Muutenkaa hygienia ei mikää kummonen ollu, kyllä sillä lääkärillä oli joku puhdistusaine, mut esim. ei se mitää hanskoja käyttäny. Huoneessa oli sellanen sairaalasänky, joku kaappi, pien pöytä, likanen lavuaari ja vessa. Mie en ikinä vois mennä tollaselle vastaanotolle. Nyt voi olla todella ylpeä suomalaisesta terveydenhuollosta ja terveydenhuoltojärjestelmästä! Tietysti tää lääkäri innostu siitä, että mie oon Suomesta. Tosin mie hermostuin siihen pahemman kerran, toiste en mene mukaa. Sain mm. kuulla kuinka Suomessa ei paista aurinko ollenkaan (johtopäätös mun vaaleasta ihosta) ja aina vaan on valkosta (lunta) ja englantiahan Suomessa edelleen puhutaan. Selvensin sitte vähän että vain talvella on lunta, ja kesällä on lämmintä. Kielenä puhutaan suomea. Muutenkii vähän outo lääkäri, alko kyselemää kaikkii mihin ammattii haluun opiskella, no ei se viel mitää, mut sit se alko selittää jotain et naisella pitää olla kurveja. Juuh... kuuntelin vaa ja olin sillee aa aa jaaha. Tää lääkäri puhu todella huonoa englantia, paremmin sain selvää sen portugalista. Ja host-äiti kysy, että haluunko rasvaimuu. No en todellakaa, oon ihan tyytyväinen itteeni. Olin niin helpottunu ku vihdono lähettii sieltä. Tää oli tää ällötys/kauhistus/helpotus -vaihe.

Sen jälkee mentii johonkii kauppaa, jonka jälkee ns. paperikauppaa. Sielläkii oltii ikuisuus. Aina ku oltii jo vähän lähempänä lähtöä ni eiköhän katota viel tätä ja tätä juttuu. Olin jo niin väsyny ja nälkänen.

Sitte mentii vihdoin Araguaihin (ostoskeskus, jossa mun koulu on) nostamaa mulle rahaa. Miten senkii piti olla niin vaikeeta tänää. Ensimmäinen automaatti olis velottanu multa 10 realii, ei kiitos. Toisesta automaatista ei olis saanu kuittia. Toiselle puolella ostoskeskusta ja vihdoin onnistu rahannosto. Tän jälkee ansaitsin kunnon Cheddar -aterian mäkkäristä. Sain tavanomaista ilosemman tervehdyksen mäkkärin mun vakiomyyjältä, enhän sitä vähää aikaa oo nähnykkää. Ja sain mitä halusin. Kello oli tässä vaiheessa jo lähemmäs kuutta.

Luulin, että tän jälkee mennää kattomaa sitä adaptorii mulle Araguaista, mut ei menty ku ei kuulemma Araguaissa oo. Mistä nää sen tietää ku ei käyty ees kysymässä. Sitte mentii toisee kauppaa tien toiselle puolelle, josta Stephannie aikasemmin sano et se on ku Ikea. Jes sieltähän varmaan löytyykii adapteri. Löydettii ku löydettii adapteri, ja kysyttii sitte myyjältä neuvoa. Se oli kyllä sellanen taliaivo että. Ei meillä ole mitää eurooppalaista mallia tai mitää mikä kävis mun koneen johtoo, koska se on Euroopasta. En uskonu sitä ja menin kattomaa uudestaa ja kappas vaa avattii host-äitin kanssa yks pussi ja mites se mun koneen johto sopikii siihen. Kiitos vaa myyjälle hyvästä avusta. No hei ainakii se myyjä ties et Suomi on Euroopassa, tää on jo edistystä. Tän jälkee vihdoin mentii kotii, kotona klo:19, eihän se reissu kestäny ku 5 tuntia.