LAUANTAI 17.07.2010
Lauantaina vihdoin koitti kauan odotettu Rio de Janeiron retki Belo Brasilin järjestämänä. Alku ei ollu mikää unelma. Tarkotus oli olla kentällä klo:8 ku lento lähti 8.50. No kappas vaa me lähetää kotoona viittä vaille 8, ku host-isä ei menny ostamaa vaa aamupalaa vaa kävi vissii jossain torilla ostamas kaikenmaailman salaatit yms. ja olinhan kentällä sellasen 3 minuuttii ennen check-in sulkeutumista. Voitte kuvitella kuinka sydän hakkas et kerkeenkö ajoissa vai en. Kerkesin kyllä ajoissa koneesee. En vielä tajuu näitten lentolippu systeemejä, lipussa lukee portti numero 1, no oikea portti on kumminkii 2. Lento Goiâniasta Sao Pauloo piti saapuu 10.35, mutta oltiikii jo joskus 10 aikaa Sao Paulossa. Koneessa näin sitte jo kaks thaimaalaista vaihtaria. Eka lento oli hermostuttava vierustoverien takii, toisella puolella istu vähän isokokosempi mies joka luki kirjaa ja naputti pöytää koko ajan, toisella puolella pitkä mies joka näpräs koko ajan jotain turvaohjepaperin kulmaa tai selkänojan reunaa tai tarraa yms. Sao Pauloo saavuttaessa tää kirjaa lukeva mies alko kyselemää englanniks mistä ollaa yms. ja totes et Suomessa on hyvii formula- ja rallikuskeja, joista se tykkää. Tosin tääkii luuli että Suomessa on aina kylmä :D Sao Paulossa oli todella kylmä, jotain 16 astetta vissii. Minä olin lähteny shortseissa ja topissa, kentällä ihmiset on toppatakit päällä! Kyllä ohikulkevien puheista ymmärsin että eiks tolla oo kylmä. Lennon oottaminen vasta mielenkiintosta olikii, suunnillee samaa aikaa lähti kolme lentoo Rioo ja portit vaihtu vähän välii, sai koko ajan olla seuraamassa mikä se meijän lennon numero nytte onkaa. Lento oli myöhässä ja kyllä se meijänkii portti vaihtu lopulta. Kyllä oli stuerteilla hauskaa aina ku pyysin appelsiinimehua (suco de laranja). Ja hölmönä menin syömää jotain suolapähkinöitä ku oli hirvee nälkä mutta ei onneks tullu mitää allergiaoireita. Lauantai oli Riossa vähän sateinen, mutta ei mikää kylmä. Kentällä ootettii vähän aikaa muita suunnillee samaa aikaa saapuvii vaihtareit ja sitte lähettii takseilla hotellille. Hotellilla täytettii papereita ja joku henkilökunnasta tuli sanomaa mulle kiitos ja hyvää päivää suomeks. Ja meijän hotellin edessä oli myös Suomen ja Euroopan Unionin lippu, en sitte tiiä yöpyks siellä joku suomalainen poliitikko vai mitä. Ja retken järjestäjät (kaks naista, n.25v) sano, että puhutaa mahdollisimman paljon portugalia, että miekii ymmärrän ja ne ymmärtää. No ei se ihan niin kuitenkaa menny. Ekaan päivään ei ollu mitää virallista ohjelmaa, oli vapaa-aikaa vähän, käytii mäkissä syömässä, taas vapaa-aikaa, illalla taas syömää ja sen jälkee Copacabanalle feiraa. Tosin sää oli todella tyylinen ja ihan pientä tihkusadetta, joten feirassa ei ollu paljon kojuja, mutta kyllä sieltä tavaraa tuli ostettua.
Pão de Açúcar eli Sokeritoppavuori
Pão de Açúcar
Pão de Açúcar
Sokeritoppavuorelta
Sokeritoppavuori
Hard Rokc Cafe Rio de Janeiro
Maracanã - oikeelta nimeltään Mari Filho Stadium
Maracanã
Ipanema!
Rochina favela - Rion suurin slummi
Viimonen ilta
Suklaapitsa jäätelön kera, nam!
hotelli
SUNNUNTAI 18.07.2010
Aamulla lähettii rannalle, Copacabanalle. Aurinko ei oikee paistanu, mut ei se mitää käytii silti uimassa, eikä vesi ollu yhtää kylmää. Aaltojen voimakkuus vähän yllätti ja niitten kaa sai olla kyllä varovainen. Muutaman kerran rantavahdit/hengepelastajat (en muista taas oikeeta sanaa suomeks) tuli sanomaa ettei saa mennä ku polvee/vyötäröö asti pidemmälle ja välillä piti vaihtaa paikkaa turvallisuuden vuoks. Copacabanalla oli samaa aikaa käynnissä kansainvälinen maratoni. Ties vaikka oltais oltu telkkarissa välillä. Iltapäivällä oli vuorossa historiallinen city tour. Pienellä turisti bussilla mentii ja meillä oli oppaana mies, joka oli kotosin Portugalista, ja puhu siten Portugalin portugalii. Oli tosi hyvä opas, puhu selkeesti ja hitaasti ja yllätyin itekkii kuinka paljon ymmärsin. Käveltii myös aika kauan keskustassa ja kuunneltii oppaan selostuksii. City tourin jälkee oli vuorossa Sokeritoppavuori – Sugar Loaf – Pão de Açucar, mentii sellasella hiihtohissan tapasella ensin toiselle vuorelle ja sitte toiselle. Maisemat oli mahtavat!! Tosin ''huipulla tuulee'' ja toisella vuorella oli viileähkö. Yleensä päivisin oli n.+30 ja sitte illalla +20, mut ei ollu pahemmin kylmä, just jossain Sokeritoppavuoren päällä tms. Sugar Loafin jälkee mentii Hard Rock Cafe Rio de Janeiroo syömää.
Copacabana
Copacabana
Copacabana
Copacabana
Copacabana
Copacabana
City tour
City tour
It's like New York!! (näin meijän portugalilainen opas sano)
We love Río!
Noey, Lilye ja minä
Rion katukivetys; valkoset kivet kuvaa europpalaisia, mustat kivet ''neekereitä'' ja punaset kivet intiaaneja.
MAANANTAI 19.07.2010
Cristo Redentor eli Kristus patsas aamulla. Se näytti niin pieneltä alhaalta katottuna. Ylös mentii sellasella ''junalla'' ja matka kesti noin 30 minuuttii. Cristo oli mahtava, ja näkymät myös. Paljon turisteja oli paikalla. Ihmiset oli hirveen kiinnostuneita ku iso porukka tuli sinne. Selitinkii yhelle naiselle että mie oon Suomesta ja muut on Thaimaasta ja ollaa vaihtareita. Seuraavana oli vuorossa taas yksi maailmankuulu nähtävyys Maracanã jalkapallo stadioni. Joka on oikeelta nimeltää Mário Filho stadiumi. Täällä meillä oli oma opas, joka tällä kertaa puhu englanniks ku se oli meijän toive. Penkit Maracanãlla on Brasiliana lipun värit. Ja ne on hirveen tarkasti määritelty missä kukakii saa istuu. Esim. valkoset penkit on kaikkein turvallisimmat ja hyvät perheille ja muille ei niin fanaattisille faneille. Molemmissa päissä stadionia on ns. todella intohimosten fanien katsomot, jotka tuo aina liput, rummut, soihdut yms. Vip-katsomot löytyy myös. Oman penkiikii voi ostaa stadionilta, mut se oli todella kallis, en enää muista paljon. Päästii käymää myös pelaajien pukuhuoneessa, jossa Kaká ja muut Brasillian pelaajat on myös ollu. Yhen matkamuisto kaupan myyjä kysy et mistä oon ja totes et Suomessa on hyvii ralli- ja formula kuskeja ja ties joulupukin myös. Voin sanoa, että futiksen MM-kotikisoja odotetaan jo paljon. Matkan varrella satuin huomaamaa, että Copa do Mundoon 2014 on aikaa 2214 päivää! Maracanã vierailun jälkee käytii “Sambódromolla” eli ''official Samba Parade Runway'' missä järjestämää mm. helmikuun sambakarnevaalit. Illalla mentii vielä Copacabanan feiraa. Nyt siellä oli tosi paljon kojuja ku sää oli parempi ja siellä vierähti ihan kivasti pari tuntia ja ostoksia keräänty. Mentii uudestaa, koska kaikki ei päässy lauantai iltana. Joittenkii lennot oli niin pahasti myöhssä ja viimoset vaihtarit saapu joskus sunnuntai iltapäivänä. Yksi vaihtari ei tullu ollenkaa, ku oli jotain pahoja ongelmii lentojen kanssa. Meitä oli siis mun lisäks 14 Thaimaasta, 3 poikaa ja 11 tyttöö.
Tälläsellä junalla mentii ylös Cristo Redentorin luo, matka kesti noin puol tuntii
Cristo Redentor - Kristus patsas
Maisemaa Cristolta
Cristo Redentor
Cristo Redentor ja Suomi-edustus
Copa do Mundo 2014
“Sambódromolla” eli ''official Samba Parade Runway''
TIISTAI 20.07.2010
IPANEMA BEACH!! Rio de Janeiron suosituin ranta ja sää suosi. Aurinko paisto pilvettömältä taivaalta. Aamupäivä viettii rannalla ja hotellille palattaessa miekii olin ruskettunu ja saanu rajat. Tosin olisin voinu olla kauemminkii, että olis tullu kunnon rusketus. Iltapäivällä lähettii funk- ja samba-tanssitunneille. Meillä oli kaks opettajaa, toinen opetti funkii ja toinen sambaa. Molemmat osas kyllä tanssia molempia tansseja. Ensin oli vuorossa funk, joka oli todella hauskaa!! Samba tunti oli myös tosi kiva. Tän jälkee vuorossa oli ehkä inhottavin osuus retkestä, mentii Rio de Janeiron suurimpaa slummii ''Rocinha Favela''. Ajattii vaa bussilla läpi. Yhessä vaiheessa olis kyllä voitu mennä ulos hetkeks, mut kukaa ei halunnu. Mie en ymmärrä, ajetaa ylämäkee, toisella puolella näkyy ökyrikkaita siis oikeesti ökyrikkaita taloja ja toisella puolella slummi. Rocinha oli likanen, paljon roskia yms. maassa, talot huonoja... Mut kyllä siellä oli kauneussalonkeja ja kauppoja jopa Bob's löyty sieltä. Jos oikein muistan ni pelkästää Rochinhassa asuu n.250 000 ihmistä! Ja Riossa slummeja oli visssii jotain 1000, en muista ihan tarkkaa. Tän jälkee meijän opas vei meijät yllätyksenä yhelle rannalle, joka oli nätti. Porukka oli kyllä jo niin väsyny ni ei oltu siellä kauaa. Illalla hengailtii vielä meijän hotellin katolla uima-altaalla ja mentii syömää. Suklaapitsa jäätelöllä oli todella hyvää!
KESKIVIIKKO 21.07.2010
Kurja päivä, lähtö takasin host-perheisii. (ja mun nimipäivä) Lähdöstä ei selvitty ilman ongemia ku yks thai-vaihtari ei nukkunu ekaan yönä omassa huoneessa ja sitte peitto oli kadonnu ku tehtii room checkit, ja melkein ne makso jo 100 realii kadonneesta peitosta, mut sitte se onneks löyty, eikä tarvinnu kenenkää maksaa mitää. En taas tajunnu lentoja, ku lento oli muka lähössä etuajassa, mut sitte se ei kumminkaa lähteny tai jotain. Mut nyt ymmärrän, että lentokentät on maailman simppelein juttu, eihän siihen tarvittu ku 9 lentoo ennen ku tajusin sen. Kotimatkalla koneet oli tosi tyhjii. Meni taas vähän ohi ku lento Sao Paulosta Goiâniaa oli myöhässä, mutta silti oltii Goiâniassa etuajassa. No ihan sama. Olin taas hölmö ja menin syömää omenan makusen karkin, joka alko kutittamaa kurkkua. Oli vaa niin nälkä :D Kentältä otin taksin kotii ku ei kukaa voinu hakee minuu. Ekaa kertaa menin taksilla. Tosin kuski oli joku vanha ukko, joka ei oikee tajunnu mitää mitä sanoin. Piti neuvoo sille tietä, hyvä et tiesin ite just ja just tien kotii. Nyt sitä ollaa taas Goiânissa ja kaipuu Rioo on suuri. Rioo tuun palaamaa vielä, se on varma!
PS. Meijän retkellä on myös oma blogi, jossa on tekstejä ja kuvia ---> http://rio2010afs.blogspot.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti